Tämä viikko on ollut kokonaisuudessa suoraan ahterista enkä edes pyydä anteeksi etten ole juuri kirjoitellut koska en tarvinnut tälle viikolle enää yhtään lisä stressiä. Olen ihan huippusuperhyper stressaantunut! Olen ollut koko viikon niin stressissä monestakin syystä, että koko viikon on ollut maha sekaisin ja ylävatsassa on ollut sellainen polteleva tunne. Joka päivä on töiden jälkeen iskenyt päänsärky ja tänään se iski heti aamusta(stressatessa vedän niskoja korviin vielä enemmän kuin normaalisti ja se aiheuttaa varmaan noi pään säryt), olen myös ollut huippu väsynyt ja olenkin nukkunut parin tunnin päiväunia, plus nukkunut ekaa kertaa pommiin työaamuna, kertakaikkisesti olin niin tajukankaalla etten herännyt herätykseen(onneksi myöhästyin vain 15min super spurtti pyöräilyn ansiosta ja onneksi pomo ei ole tiukkapipo ja korvasin myöhästymiseni tekemällä vähän pitemmän päivän).En edes ollut sammuttanut herätystä vaan se oli soinut niin kauan että oli itekseen hiljenyt(ja puhelinhan on vain puolenmetrin päässä korvastani). Sen lisäksi että stressaa ni vielä kaupan päälle ahistaakin.
Töissä pitää opetella kokonaan uusi asia(mikä tuntuu turhalta kun työsopparia on jäljellä kuukausi) ja sitten tosiaan tuo työsoppari asia. Joka paikassa huudetaan, ettei ole töitä ja että musta talvi edessä. Jopa ennen nii vakaat isot firmat on yt-neuvotteluissa. Miten jo valmiiksi opiskeluajan jäljiltä persaukinen selviää talven yli plus hääjärjestelyistä jos mistään ei tuu rahaa!?kysynpähän vaan. Oon jo miettinyt koko häiden perumista, jos kävis vaan maistraatissa vaihtaa renkulat niinkö mun unessa kävi. En ymmärrä miten ihmiset ylipäätänsä voi tehdä yhtään mitään esim opiskellessa kun työssäkäyvänäki rahat riittää vaan syömiseen ja nukkumiseen? Olen aina pitänyt itseäni onnekkaana, kun ei ole tarvinnut kärsiä mitään lama-ajan konkurssi perhe kohtaloa, mutta jos tämä on onnekkaana oloa ni en kyllä uskalla ajatella miltä tuntuu olla onneton! No jospa sitä tästäki suosta noustaan. Tähänkin asti kaikki on kyllä selvinnyt omalla painollaan ni jospa ne selviäis jatkossakin.
Töissä pitää opetella kokonaan uusi asia(mikä tuntuu turhalta kun työsopparia on jäljellä kuukausi) ja sitten tosiaan tuo työsoppari asia. Joka paikassa huudetaan, ettei ole töitä ja että musta talvi edessä. Jopa ennen nii vakaat isot firmat on yt-neuvotteluissa. Miten jo valmiiksi opiskeluajan jäljiltä persaukinen selviää talven yli plus hääjärjestelyistä jos mistään ei tuu rahaa!?kysynpähän vaan. Oon jo miettinyt koko häiden perumista, jos kävis vaan maistraatissa vaihtaa renkulat niinkö mun unessa kävi. En ymmärrä miten ihmiset ylipäätänsä voi tehdä yhtään mitään esim opiskellessa kun työssäkäyvänäki rahat riittää vaan syömiseen ja nukkumiseen? Olen aina pitänyt itseäni onnekkaana, kun ei ole tarvinnut kärsiä mitään lama-ajan konkurssi perhe kohtaloa, mutta jos tämä on onnekkaana oloa ni en kyllä uskalla ajatella miltä tuntuu olla onneton! No jospa sitä tästäki suosta noustaan. Tähänkin asti kaikki on kyllä selvinnyt omalla painollaan ni jospa ne selviäis jatkossakin.
Nyt täytyy vaan keskittyä saamaan tämä stressi pois ja kahtoa päivää uusin silmin, jospa se siitä helpottas huomisen jälkeen. Huomenna olen menossa TAAS häihin,viimeiset häät tälle kesää ja ehkä itselleni odotetuimmat häät. Jännitän huomista ihan super paljon, koska hääpari pyysi minua kuvaamaan päivän, myös kirkon! olen kyllä kuvaillut paljon ja tänäkin kesänä olen jo kaksissa häissä enemmän ja vähemmän kuvannut. Tosi raskasta ja aikaa vievää mutta myös omalla tavallaan palkitsevaa. Jännitän vaan hurjasti kun en halua epäonnistua, perfektionisti kun olen, ja olen huomannut etten enää nykyään tahdo olla tyytyväinen mihinkään kuviini :/ Mutta toivotaan että edes pari olisi tyytyväinen J Vaikka kaikki aina sanovat kuvaamaan pyytäessä *ei tarvitse ajatella että olisit töissä* niin se ei kuitenkaan ikinä mene niin. Minä otan kuvaamisen vakavasti ja pyrin aina parhaaseen mahdolliseen ja samaisesta syystä juhlat itsessään menee minulta yleensä ohi. Tykkään kyllä kuvaamisesta ja mielelläni kuvaan, siitä ei ole siis kyse. Lähinnä siis vain tästä sivutuotteena tulevasta stressistä ja paineesta. Jos olisin vain vieras voisin ottaa kuvia milloin haluan, mistä haluan ja millaisia haluan, jolloin ne olisi ehkä mielenkiintoisempia. Nyt täytyy koittaa ottaa joka tilanteesta ja monenlaisia ja toki parin toiveet huomioivia, en siis voi ajatella *etten olisi töissä*. Tosin kuvaamaan lupautuessani sanoin, etten lupaa kuin parasta heidi laatua ja vastaus oli ota mitä otat kuhan otat oikein päin. Pääasia siis oli että juhlasta tulisi jotain kuvia. Eiköhän tule hienojakin kunhan vaan oppisin tästä ressistä pois!
Voi peehanan peehana nyt kaadoin kahvitki vielä päälle! Hirveen hienoa päivän jatkoa :D lupaan lakata valittamasta ensi viikolla :D
