Heinäkuu on alkanut mainiosti, jo kolme tahratonta päivää takana ja fiilis on hyvä. Ajoittain mielitekoja toki tullut mutta niistä on päästy kunnialla ohi. Selvästi se on vain päätös ja toteutus ja niiden takana pysyminen mikä tuottaa tulosta. Kaikilla on heikot kautensa ja minä juuri toivottavasti ohitin viimeisimmän ja jatko sujuisi näin paremmin. Kuka tietää mutta yritys on kova!
Jumi jatkuu mutta sain hierojalle ajan perjantaiksi, että näin ne asiat suttaantuu :) Huomenna alkaa vapaat wuhuu :)
-h-
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Sykevyö kiristyy!
Eilen alkoi sitten virallisesti loppukiri, tavoitteena on saada vielä 5-8 kg ennen elokuun loppua pois. Se on paljon, eikä anna siis paljon varaa lipsumisille. Lisäksi kun tiedän, että ennen elokuun loppua on pari viikonloppua, joina en pysty täysillä pysymään ruodussa, on loppu aika keskityttävä 110%. Olen luvannut itselleni, etten pety jos epäonnistun. Kun teen parhaani täysillä, niin se riittää!
Yksi työkaveri kyllä heitti, että viisi kiloa tippuu helposti kolmessa viikossa. Hän tosin jätti huomioimatta sen, että hän on n.120kg mies(saman mittainen kuin minä) ja minä taas 73 kg nainen, eli vain hieman erit lähtökohdat.. Sen vaikeampaahan tämä on, mitä vähemmän tuota painoa on :/ Ja mitä enempi on nainen :D
Reenejä varjostaa vähän se tosiasia, että lihakset ei edelleenkään tahdo palautua kunnolla. Ja, että en ole siltikään käynyt hierojalla, koska tiedän kuinka se sattuu :/ Tänään yritän tehdä siihenkin asiaan muutoksen. Kun viikon venyttelysessiot on vain hiukan helpottaneet oloa niin pakko kait se on soittella hierojalle aikaa! Voi miksi päästänkään itseni aina tähän kuntoon ? :O
Lupausten heinäkuu:
1. Käyn hierojalla ja keskityn myös lihashuoltoon.
2. En lipsu
3. Suunnittelen treenit ja ruokailut etukäteen
4.En lipsu vieläkään
5.En luovuta
6. Jos epäonnistun, yritän uudestaan
7. Kilpailen vain itseäni vastaan
8. Olen onnellinen onnistumisista
9. En vieläkään lipsu
10. Onnistun!
Tässä vielä reenisuunitelma seuraavalle 3vk.lle:
'
Yksi työkaveri kyllä heitti, että viisi kiloa tippuu helposti kolmessa viikossa. Hän tosin jätti huomioimatta sen, että hän on n.120kg mies(saman mittainen kuin minä) ja minä taas 73 kg nainen, eli vain hieman erit lähtökohdat.. Sen vaikeampaahan tämä on, mitä vähemmän tuota painoa on :/ Ja mitä enempi on nainen :D
Reenejä varjostaa vähän se tosiasia, että lihakset ei edelleenkään tahdo palautua kunnolla. Ja, että en ole siltikään käynyt hierojalla, koska tiedän kuinka se sattuu :/ Tänään yritän tehdä siihenkin asiaan muutoksen. Kun viikon venyttelysessiot on vain hiukan helpottaneet oloa niin pakko kait se on soittella hierojalle aikaa! Voi miksi päästänkään itseni aina tähän kuntoon ? :O
Lupausten heinäkuu:
1. Käyn hierojalla ja keskityn myös lihashuoltoon.
2. En lipsu
3. Suunnittelen treenit ja ruokailut etukäteen
4.En lipsu vieläkään
5.En luovuta
6. Jos epäonnistun, yritän uudestaan
7. Kilpailen vain itseäni vastaan
8. Olen onnellinen onnistumisista
9. En vieläkään lipsu
10. Onnistun!
Tässä vielä reenisuunitelma seuraavalle 3vk.lle:
'
Kuukausi on sinänsä alkanut hyvin, tein eilen parhaan reenin pitkään aikaan (ehkä siitä venyttelystä on ollut hiukkasen apua) ja pysyin 100% ruodussa, en siis edes vaihtanut ruokailujen järjestystä. Tänään jatkettu samalla linjalla: tein hyvän ekstra vatsareenin Melissa Benderin opastuksella( Treeniin pääset TÄSTÄ) ja perään kävin 35min intervallijuoksutreenin. Nam kun maistuu hiki suussa :D
Vaikka kuinka on kesä ni tulkaa ihmeessä mukaan loppukesän kiristely haasteeseen! Ikinä ei ole liian myöhäistä aloittaa! Antoisaa heinäkuuta kaikille!
-H-
torstai 13. kesäkuuta 2013
Virkeiden ajatusten tuuli ajolla.
Olen ollut viime ajat aika tuuli ajolla, töissä on ollut kiirettä(olen tehnyt viimeisein kolmen viikon aikana aika monta 16tunnin työvuoroa. Onneksi ensi yön jälkeen pitäsi olla muutama päivä vapaata! Työputken takia reenit on kärsinyt lähinnä väsymyksen takia, nukahdin yksipäivä vatsalihas sarjojen välissä!
Motivaatio on taas kärsinyt siitä, että minulla ei ole oikeen ollut päämäärää, vaan eteen päin on menty enemmän *laihdutellaan nyt pikkasen tässä*-asenteella. Olen haaveillut jo pitkään jonkin sortin kehonrakennus kisoista, mutta pitkään asiaa puntaroituani, en ole valmis riskeeraamaan terveyttäni. Olen lukenut monia tarinoita oikeasta elämästä, jossa nuoret naiset diettaavat kisoihin ja vievät kroppansa niin äärirajoille, että tuloksena kilpirauhasen vajaatoiminnan *laukeaa* . Koska minun kilpirauhas arvot ovat jo valmiiksi huonot ja minulla on kilpirauhasen vajaatoimintaan perinnöllisesti taipuvaisuutta, en halua ottaa riskiä, että sairastuisin.
Tästä syystä reenaamisella ei ole ollut päämäärää vaan se on ollut vaan laihduttamisen tukena. Kilpailu vietti on kuitenkin kytenyt jo jonkin aikaa ja olen miettinyt mikä olisi sopiva laji. Tykkään suunnistaa ja olen siinä hyväkin mutta juoksemisesta en tykkää, eikä ruumistani siihen ole liioin suunniteltukkaan. Olen lyhyt ja kerään hyvin niin lihas kuin rasvamassaakin toisin kuin ne gasellit jotka juoksentelevat metsässä ohitseni. Rakastan salilla käyntiä, vihaan lenkeilyä.
Juttelin tästä erään tutun kanssa, joka on itse reenannut penkkikisoihin ja hän ehdotti, että kokeilisin reenata sellaisiin. Hän lupasi auttaa mikäli kiinnostaa. Asia on harkinnassa ja pysyy siellä nyt toistaiseksi ainakin elokuun loppuun asti. Se voisi olla se päämäärä josta saisin mielenkiintoa lisää. Ensin minun täytyy kuitenkin tunkea itseni hääpukuun, jonne haluaisin kuitenkin sujahtaa vielä hieman kevyempänä :) Tänään paino:
Motivaatio on taas kärsinyt siitä, että minulla ei ole oikeen ollut päämäärää, vaan eteen päin on menty enemmän *laihdutellaan nyt pikkasen tässä*-asenteella. Olen haaveillut jo pitkään jonkin sortin kehonrakennus kisoista, mutta pitkään asiaa puntaroituani, en ole valmis riskeeraamaan terveyttäni. Olen lukenut monia tarinoita oikeasta elämästä, jossa nuoret naiset diettaavat kisoihin ja vievät kroppansa niin äärirajoille, että tuloksena kilpirauhasen vajaatoiminnan *laukeaa* . Koska minun kilpirauhas arvot ovat jo valmiiksi huonot ja minulla on kilpirauhasen vajaatoimintaan perinnöllisesti taipuvaisuutta, en halua ottaa riskiä, että sairastuisin.
Tästä syystä reenaamisella ei ole ollut päämäärää vaan se on ollut vaan laihduttamisen tukena. Kilpailu vietti on kuitenkin kytenyt jo jonkin aikaa ja olen miettinyt mikä olisi sopiva laji. Tykkään suunnistaa ja olen siinä hyväkin mutta juoksemisesta en tykkää, eikä ruumistani siihen ole liioin suunniteltukkaan. Olen lyhyt ja kerään hyvin niin lihas kuin rasvamassaakin toisin kuin ne gasellit jotka juoksentelevat metsässä ohitseni. Rakastan salilla käyntiä, vihaan lenkeilyä.
Juttelin tästä erään tutun kanssa, joka on itse reenannut penkkikisoihin ja hän ehdotti, että kokeilisin reenata sellaisiin. Hän lupasi auttaa mikäli kiinnostaa. Asia on harkinnassa ja pysyy siellä nyt toistaiseksi ainakin elokuun loppuun asti. Se voisi olla se päämäärä josta saisin mielenkiintoa lisää. Ensin minun täytyy kuitenkin tunkea itseni hääpukuun, jonne haluaisin kuitenkin sujahtaa vielä hieman kevyempänä :) Tänään paino:
torstai 6. kesäkuuta 2013
Säälikää minua!
Olen miettinyt miksi olen niin alakuloinen ja väsähtänyt vaikka kaiken pitäisi olla enemmän kuin hyvin, on töitä, tulostakin on saatu aikaa, järjestän häitä, minulla on ihana mies mutta silti tuntuu että jotain puuttuu. Tänään ajattelin, että se joku olen minä. Käyn läpi identiteetti kriisiä, kuka minä olen, kuka ja mitä minä haluan olla?
Aloitetaan helpoimmasta aiheesta, sukunimi. Ennen pidin itsestään selvänä, että aviopareilla täytyy olla sama sukunimi, miten muuten kukaan tietää ovatko he naimisissa ja mitä hyötyä on mennä naimisiin jos ei vaihda sukunimeä. Sehän vähän niinkuin ei menisi naimisiin ollenkaan ja ennen kaikkea täytyyhän äideillä ja isillä olla sama sukunimi kun kaikkillahan aina niin on ollut. No nykyäänhän ei enää näin ole ja nyt kun asiaa on pitänyt miettiä, päätös nimen muuttamisesta on koko ajan vaikeampi ja vaikeampi. Kuka minä olen jos minä en ole minä? Toisaalta haluaisin ottaa mieheni sukunimen ainakin siinä tapauksessa, että joskus saisimme lapsia mutta juuri nyt se tuntuu liian suurelta ja pelottavalta asialta. Asia joka on ollut minua jo 25 vuotta pitäisi antaa pois, pystynkö siihen? En tiedä.
Sitten hieman hankalampi asia nimittäin tämä painon pudotus. Nyt on taas jonkin aikaa paino junnannut paikallaan ja vaikka tähän mennessä olen tehnyt jo paljon, tuntuu olo epäonnistuneelta. Ehkä tämä on pitkän laihutuksen aiheuttamaa kisaväsymystä mutta vaikka halu onnistua on kova, usko itseen on liian pieni. Olen aina epäonnistunut kaikessa, miksen siis tässäkin? Peilistä katsoo edelleen surullinen lihava tyttö, jos se en ole minä niin kuka se on?
Sitten kaikkein vaikein asia, työ. Olen aina määritänyt onnistumiseni ja itseni työn kautta. Se kuinka hyvin onnistun työssäni merkitsee minulle sitä kuinka hyvin onnisun elämässä yleensä. Pitkä työttömyys vei minulta siis onnistumisen tunteen ja kun vielä työllistyäkseni jouduin vaihtamaan alaa, pois siitä työstä, jossa koen olevani hyvä ja josta pidän ja jossa halusin kehittyä. koen epäonnistuneeni täydellisesti. Uudessa työssä plussaa on mukavat nuoret työkaverit. Mutta toki kuka tahansa ymmärtää, kun tuntipalkasta viedään puolet pois ja sen eteen, että saat samat kuukausi ansiot joudut tekemään puolet enempi tunteja, niin pahaltahan se tuntuu. Lisäksi kun hyvät etenemis mahdollisuudet korvataan olemattomilla etenemismahdollisuuksilla niin kyllähän se harmittaa! Olen epäonnistunut, kuka minä olen? Halusin olla vakaan ammattitaidon omaava rakennusinsinööri, halusin luottaa omaan ammatti taitoon, mutta kuka minä nyt olen? Harjoittelija, ikuinen kesätyöntekijä, epäonnistuja?
Onnistuakseni minun pitäisi taas löytää itseni, tietää kuka minä olen ja tukea sen ihmisen joka minä olen vahvoja puolia. Mistä minä löydän minut? Olenko ikinä tarpeeksi hyvä itselleni?
Aloitetaan helpoimmasta aiheesta, sukunimi. Ennen pidin itsestään selvänä, että aviopareilla täytyy olla sama sukunimi, miten muuten kukaan tietää ovatko he naimisissa ja mitä hyötyä on mennä naimisiin jos ei vaihda sukunimeä. Sehän vähän niinkuin ei menisi naimisiin ollenkaan ja ennen kaikkea täytyyhän äideillä ja isillä olla sama sukunimi kun kaikkillahan aina niin on ollut. No nykyäänhän ei enää näin ole ja nyt kun asiaa on pitänyt miettiä, päätös nimen muuttamisesta on koko ajan vaikeampi ja vaikeampi. Kuka minä olen jos minä en ole minä? Toisaalta haluaisin ottaa mieheni sukunimen ainakin siinä tapauksessa, että joskus saisimme lapsia mutta juuri nyt se tuntuu liian suurelta ja pelottavalta asialta. Asia joka on ollut minua jo 25 vuotta pitäisi antaa pois, pystynkö siihen? En tiedä.
Sitten hieman hankalampi asia nimittäin tämä painon pudotus. Nyt on taas jonkin aikaa paino junnannut paikallaan ja vaikka tähän mennessä olen tehnyt jo paljon, tuntuu olo epäonnistuneelta. Ehkä tämä on pitkän laihutuksen aiheuttamaa kisaväsymystä mutta vaikka halu onnistua on kova, usko itseen on liian pieni. Olen aina epäonnistunut kaikessa, miksen siis tässäkin? Peilistä katsoo edelleen surullinen lihava tyttö, jos se en ole minä niin kuka se on?
Sitten kaikkein vaikein asia, työ. Olen aina määritänyt onnistumiseni ja itseni työn kautta. Se kuinka hyvin onnistun työssäni merkitsee minulle sitä kuinka hyvin onnisun elämässä yleensä. Pitkä työttömyys vei minulta siis onnistumisen tunteen ja kun vielä työllistyäkseni jouduin vaihtamaan alaa, pois siitä työstä, jossa koen olevani hyvä ja josta pidän ja jossa halusin kehittyä. koen epäonnistuneeni täydellisesti. Uudessa työssä plussaa on mukavat nuoret työkaverit. Mutta toki kuka tahansa ymmärtää, kun tuntipalkasta viedään puolet pois ja sen eteen, että saat samat kuukausi ansiot joudut tekemään puolet enempi tunteja, niin pahaltahan se tuntuu. Lisäksi kun hyvät etenemis mahdollisuudet korvataan olemattomilla etenemismahdollisuuksilla niin kyllähän se harmittaa! Olen epäonnistunut, kuka minä olen? Halusin olla vakaan ammattitaidon omaava rakennusinsinööri, halusin luottaa omaan ammatti taitoon, mutta kuka minä nyt olen? Harjoittelija, ikuinen kesätyöntekijä, epäonnistuja?
Onnistuakseni minun pitäisi taas löytää itseni, tietää kuka minä olen ja tukea sen ihmisen joka minä olen vahvoja puolia. Mistä minä löydän minut? Olenko ikinä tarpeeksi hyvä itselleni?
tiistai 28. toukokuuta 2013
vertailun vuoksi..
Siinäpä pitkästä aikaa vertailu kuvaa..Ekalla ja vikalla kuvalla välissä noin 1v 3kk.
Nyt lenkeilee ja reenailee :) Kivaa kevättä!
-h-
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Masu on pipi!
Hohoijaa..nyt on pari viime viikkoa kyllä menny miten on menny. Tuntuu et maha on koko ajan taas joko sekasin tai tukossa ja kumpikaan olo ei tunnu kivalle. Tuntuu myös, että nyt ku pitäs ottaa loppu kiri niin kisaväsymys iskee ja masennus projektin jumahtamisesta painaa päälle. Reenit on menny huippu hyvin ja liikkunut olen enempi kuin aikoihin mut jotenki tuntuu, et tulosta ei tuu. En tiä johtuuko siitä, että oma silmä on tottunu näkyyn siinä määrin, että valehtelee vai mikä on. Syitähän voi olla monia, liikaa suolaa?, liian jumissa?, lähempänä tavoitetta ja vähemmän pudotettavaa? en tiiä mutta joka tapauksessa nyt on vaikeampaa kuin koskaan :( En halua luovuttaa enkä epäonnistua mutta nyt kyllä tuntuu tosi epätoivoselta ja onnistumis mahdollisuudet pieniltä :/ Toivotaan, että alkaa helpottaa ja pian!
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
jumi 3.0
Tällä viikolla olen taas tehnyt kaikki treenit täysiä ja hampaat irvessä. Sali vaihtui työpaikan myötä ja aerobinen lisääntyi 20km päivittäisellä työpaikkapyöräilyllä, Hyvä näin. Ruokailu sen sijaan on ollut hiusten halkomista kun joutuu taas miettimään pitkälti etukäteen ruokailuja kun päivä ei enää kulukkaan sohvalla maaten :O
Ennen häitä olisi vielä puoli kiloa viikossa tiputettavaa, että voisin sanoa olevani tyytyväinen. Tiedossa siis kovaa reeniä koko kesä piste com!
Ennen häitä olisi vielä puoli kiloa viikossa tiputettavaa, että voisin sanoa olevani tyytyväinen. Tiedossa siis kovaa reeniä koko kesä piste com!
CAN YOU SEE MY shoulder?
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Molen mielenvikaasen kipeenä hei!
Elämäni on ollu ny pikkasen uudelleen järjestäytymis vaiheessa ja en oo kerenny/vihtinu/jaksanu kirjottaa ja mitä kauemmin on menny sen vaikeempi oli taas alottaa.
En siis ole hypännyt ekalta raskausviikolta viimeiselle kuukaudessa vaan yksinkertaisesti herkuttelin synttäreiden kunniaksi ja maha tykkäs niin kyttyrää et päätti olla viikon sekasin. Vielä loppuun vertaukseksi miltä maha näytti enne herkuttelua.
Kuten sanottu en noissa kuvissa laihista enkä pullista vatsaani vaan se yksin kertaisesti turposi aamu seitsemän ja ilta kymmenen välillä tuollaiseksi :/ Kuvat ovat btw tarkoituksella huono laatuisia :D
Tällä viikolla aloiteltiin uuden ruokavalion kanssa, joka on aineksiltaan saman tyyppinen kuin vanhakin mutta otettiin käyttöön kalorivaihtelut eli eri päivinä tulee erimäärä kaloreita. Katsotaan viikonpäästä miten toimii kun puntari paljastaa tuloksia :)
Vähän viime viikkojen salikuvaa tähän perää ja lopuksi loppu kevennys josta itse voitte miettiä mitä olen viime viikot puuhaillut:
 |
| näetkö jo olkapään? |
 |
| Redbull antaa siivet.. |
Ja eiku syömää :)
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
huoh!
No niin tulipa taas pari viikkoa sairasteltua! Nyt alkaa olla jo voiton puolella taudin kanssa mutta mieli on sitäkin syvemmällä suossa! Voin kertoa,että fiilikset on vapaasti kuvattuna vaihdelleet siinä vitutuksen ja übervitutuksen välillä. Viimeiset kaksi viikkoa ovat siis menneet kedon kukkasille ja ei kyllä tee yhtään mieli nousta vaa'alle koska vahva epäilys on, että se ei ole minulle armollinen :(
Eilen sain vihdoin investoitua ilmankostuttimeen. Kuten aijemmin olen varmaan kirjoitellut niin vast ikään laskin asunnon lämpötilaa ja pienensin ilmastointia ja vaikka se kohensi oloa niin edelleen olen herännyt aamuisin kurkku kuivana ja nenä tukossa ja nyt vielä tämä flunssa päälle, TAAS! Myös isäntä on oirehtinut, joten päättelin, että kyseessä täytyy olla muutakin kuin minun mielikuvitus. Viime viikolla sitten mitattiin asuntomme huoneilman kosteus ja se oli huomattavasti suosituksia kuivempi. Kuivan ilman oireita kun voivat olla juuri nuo hengitystie oireet ja jatkuvat flunssat. Siltä seisomalta päätin marsia kauppaan hakemaan ilmankostuttimen ja nyt se tuolla nurkassa porskuttelee tyytyväisenä :) Toivottavasti tämä taas auttaa askeleen verran parempaan elämään!
Eilen sain vihdoin investoitua ilmankostuttimeen. Kuten aijemmin olen varmaan kirjoitellut niin vast ikään laskin asunnon lämpötilaa ja pienensin ilmastointia ja vaikka se kohensi oloa niin edelleen olen herännyt aamuisin kurkku kuivana ja nenä tukossa ja nyt vielä tämä flunssa päälle, TAAS! Myös isäntä on oirehtinut, joten päättelin, että kyseessä täytyy olla muutakin kuin minun mielikuvitus. Viime viikolla sitten mitattiin asuntomme huoneilman kosteus ja se oli huomattavasti suosituksia kuivempi. Kuivan ilman oireita kun voivat olla juuri nuo hengitystie oireet ja jatkuvat flunssat. Siltä seisomalta päätin marsia kauppaan hakemaan ilmankostuttimen ja nyt se tuolla nurkassa porskuttelee tyytyväisenä :) Toivottavasti tämä taas auttaa askeleen verran parempaan elämään!
perjantai 22. helmikuuta 2013
Mailman onnellisin tyttö!
Tänään on ollut oikea ilon päivä! Ensin pikku ilo:
 |
| Lähes käyttämättömäksi jääneet housut mahtuivat jalkaa! |
 |
| Enää ei tietoakkaan jenkkakahvoista! |
Sitten iso ilo:
 |
| Lempi mekkoni päällä taas!!!!! |
Minulla on tässä nyt siis ollut vaatekaapin siivous operaatio käynnissä. En kovinkaan optimistisena päätin kokeilla housuja, joita olen käyttänyt jota kuinkin kerran, koska niistä jäi aivan kamalat jenkkakahvat ja vaikka housut on tarkoitettu olemaan boyfriend tyyliset, kiristivät ne jalassa joka puolelta. No enään eivät kiristä! Ihanaa! Kermana kakun päälle, lempi mekkoni mahtui päälle taas! Tuo mekko oli syy siihen miksi alunperin aloitin tämän projektin ja mikä sai minut tajuamaan kuinka iso oikeasti olen!
Tuo mekko oli minulla mukana Koreassa mutten ollut sovittanut sitä hetkeen. Eräänä iltana kun olimme menossa syömään ulos aloin laittamaan sitä päälle mutten saanut sitä vedettyä edes rintamuksen yli! Ihmettelin aluksi mitä mekolle on tapahtunut, mutta valokuvia katsellessani se olinkin minä jolle oli tapahtunut jotain eikä mekko. Olen sitä aina aika ajoin kokeillut. Viimeksikin se meni juuri ja juuri päälle mutta vetoketju jäi irvokkaasti auki ja jouduin pyytämään isännältä apua riisumiseen, koska en itse kyennyt liikuttamaan käsiä, niin pieni se oli! Nyt se on päällä eikä ollut mitään ongelmaa! ME SO HAPPY!
Aivan huikean ihanaa viikonloppua kaikille!
-H-
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Terveiset aamulenkiltä..
Tänään sekin nähtiin, nimittäin meikä aamulenkillä ennen kukon pierasua, pakkasen tuivertaessa ja väsyn vielä painaessa. Tai no ei se ollu eka aamulenkki, ja oli se kukkoki varmaan jo kasilta pierassu ja no jos nyt tottapuhutaan ni ei se pakkanenkaan niin kova ollut. Mittari näytti 16 miinus astetta, mutta pelkkä pukeutumis kysymyshän se oli!
Viime viikolla alkaneet aamu aerobiset siis jatkuvat vaikkakin viime viikolla niitä oli mukavampi suorittaa kun mittari näytti vain muutamaa pakkas astetta. Olen niiin hitaiden, lämpimien ja kahvinhajuisten aamujen ystävä. Kylmän sieto kykyni on täysi nolla ja siksi olenkin aika ylpeä, että siitä huolimatta sain itseni jatkamaan hyvin alkanutta aamuaerobisputkeani :)
Itse kun olin muumioitunut paksun vaate kerroksen alle niin, että vain silmät pilkotti esillä, olin kauhusta kankea kun katsoin vastaan tulevia nuoria(ja vähän vanhempiakin). Eräs mies pyöräili kaula paljaana(ja tulipunaisena) vastaan ja yläaste ikäiset heistelivät avopäin, ilman käsineitä, tennarit jalassa. Miten olen ikinä voinutkaan kulkea noin *coolina*? Teki mieleni huutaa noille nuorille, että *odottakaahan kun tulette tähän ikään ja olette palelluttaneet itsenne tuossa iässä, ei paljon naurata kun pakkasen ajattelukin saa ihon punoittamaan*. Tosin itse palellutin itseni vasta muutama vuosi sitten polkiessani pakkasella työhaastatteluun ja eksyttyäni matkalla(mutta olisi se voinut tapahtua yläasteellakin!) No omapahan on elämänsä, eikä elämään opi elämättä!
Mutta hauskaa päivää vaan kaikille! Menkäähän ulos ko on noi mahtava aaringon paiste :)
Viime viikolla alkaneet aamu aerobiset siis jatkuvat vaikkakin viime viikolla niitä oli mukavampi suorittaa kun mittari näytti vain muutamaa pakkas astetta. Olen niiin hitaiden, lämpimien ja kahvinhajuisten aamujen ystävä. Kylmän sieto kykyni on täysi nolla ja siksi olenkin aika ylpeä, että siitä huolimatta sain itseni jatkamaan hyvin alkanutta aamuaerobisputkeani :)
Itse kun olin muumioitunut paksun vaate kerroksen alle niin, että vain silmät pilkotti esillä, olin kauhusta kankea kun katsoin vastaan tulevia nuoria(ja vähän vanhempiakin). Eräs mies pyöräili kaula paljaana(ja tulipunaisena) vastaan ja yläaste ikäiset heistelivät avopäin, ilman käsineitä, tennarit jalassa. Miten olen ikinä voinutkaan kulkea noin *coolina*? Teki mieleni huutaa noille nuorille, että *odottakaahan kun tulette tähän ikään ja olette palelluttaneet itsenne tuossa iässä, ei paljon naurata kun pakkasen ajattelukin saa ihon punoittamaan*. Tosin itse palellutin itseni vasta muutama vuosi sitten polkiessani pakkasella työhaastatteluun ja eksyttyäni matkalla(mutta olisi se voinut tapahtua yläasteellakin!) No omapahan on elämänsä, eikä elämään opi elämättä!
Mutta hauskaa päivää vaan kaikille! Menkäähän ulos ko on noi mahtava aaringon paiste :)
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
paskaa posetusta..
Vaikka seuraavien kuvien kuvan laatu, että amatöörimäisen naurettava poseerauksen laatu on aivan phaska, niin mielestäni silti kuvien viihde arvo on sen verta hyvä, että ne on julkaisemisen arvoisia..Eikun nauramaan meikän naamalle :D
Haaskaa iltaa!
 |
| Vaatteet päällä ihan ok muija :D |
 |
| Ojentaja lihakseen olen jo vähä tyytyväinen.. |
 |
| Minulla ei ole pheenistä vaikka voi siltä näyttääkki :D |
 |
| Tässä erityisen kaunis ilme! |
 |
| Ja valo tuli. |
 |
| Miss nice guy |
 |
| See my hauis! :D |
T. intiaani punanahka intervalli ugh!
Päivitystä pitkästä aikaa...
Voisin väittää, että olen ollut hurjan kiireinen enkä siksi ole kirjoitellut mutta se olisi valetta. Olen kyllä ollut normaalia kiireisempi mutta kirjoituksissa on ollut tauko ihan puhdasta laiskuutta. Monta tekstiä on kyl päässä tullut kirjoitettua mutta koska sillä hetkellä ei ole ollut kone vieressä niin ne on sitten jäänyt kirjoittamatta.
Paino on nyt junnaillut vähä paikallaan parisen viikkoa joten tehtiin liikunta puoleen vähän muutosta. Sali käyntejä vähennettiin kolmeen ja aerobisia lisättiin viiteen kertaan viikossa. jospa se taas tästä. Uudesta ruokavaliosta pidän tosi paljon mutta vähän on välillä meinannut nälkä vaivata. Painon junnaukseen koitetaan ruokavalion osalta vaikuttaa hiilari päivillä mutta niiden toimivuudesta voin kertoa vasta myöhemmin kun nähdään tuleeko tulosta. Pidetään peukkuja :D
Tässä teille uuniherkkua :P
Uuni kana kasviksilla:
Marinadi:
- 0,5dl sitruunamehua
-sitruunan kuorta
-minttua
-korianteria
-mustapippuria
-suolaa
-2 rkl öljyä
Kana fileet annetaan marinoitua jääkaapissa. Pilkotaan Tomaattia, kesäkurpitsaa, sipulia ja valkosipulia lohkoiksi ja laitetaan uunivuokaan. Laitetaan kanat sekaan ja kaadetaan marinadi päälle. Mikäli olet tarkalla dietillä niin muokkailee vaan itselle sopivaksi! Kasvikset voi kyllä paistaa ilman marinadia kun vaan laittaa joukkoon mausteita niin hyviä tuli :) Kanankaan en kauaa antanut marinoitua ja silti oli hyvää, mitä nyt suolaa tuli turhan vähä.
Paino on nyt junnaillut vähä paikallaan parisen viikkoa joten tehtiin liikunta puoleen vähän muutosta. Sali käyntejä vähennettiin kolmeen ja aerobisia lisättiin viiteen kertaan viikossa. jospa se taas tästä. Uudesta ruokavaliosta pidän tosi paljon mutta vähän on välillä meinannut nälkä vaivata. Painon junnaukseen koitetaan ruokavalion osalta vaikuttaa hiilari päivillä mutta niiden toimivuudesta voin kertoa vasta myöhemmin kun nähdään tuleeko tulosta. Pidetään peukkuja :D
Tässä teille uuniherkkua :P
 |
| Uuniin menossa, mmm.. |
 |
| Ekan satsin tehdessä olin niin nälkäinen, että söin ne ennen kuvaa. Tässä toisesta satsista kuva, tässä versiossa ei kanaa. |
Marinadi:
- 0,5dl sitruunamehua
-sitruunan kuorta
-minttua
-korianteria
-mustapippuria
-suolaa
-2 rkl öljyä
Kana fileet annetaan marinoitua jääkaapissa. Pilkotaan Tomaattia, kesäkurpitsaa, sipulia ja valkosipulia lohkoiksi ja laitetaan uunivuokaan. Laitetaan kanat sekaan ja kaadetaan marinadi päälle. Mikäli olet tarkalla dietillä niin muokkailee vaan itselle sopivaksi! Kasvikset voi kyllä paistaa ilman marinadia kun vaan laittaa joukkoon mausteita niin hyviä tuli :) Kanankaan en kauaa antanut marinoitua ja silti oli hyvää, mitä nyt suolaa tuli turhan vähä.
torstai 31. tammikuuta 2013
Iloa miehestä :D
Haha, otsikko on ehkä harhaan johtava mutta enpä nyt parempaakaan keksinyt :D
Mieheni on metalli alalla, joten hänellä on taito ja välineet millä voi askarrella painoja.. Tänään kotiimme saapui siis uudet tulokkaat, *muunneltavat*-käsipainot. Tanko+lukot painavat 2.8kg ja levyt 2.5kg ja 5kg, eli painoja on nyt sit 2kg, 2.8kg, 7.8kg, 12.8kg ja 17.8kg lisäksi voi tehdä yhden 22.8kg painon halutessaan.. Ennestään minulla on 2kg, 5kg ja 10kg käsipainot :) Me happy..Tästä se kuntosali pikkuhiljaa rakentuu :D Haaveena on vielä joskus omistaa oma (autotalli)kuntosali :)
Mieheni on metalli alalla, joten hänellä on taito ja välineet millä voi askarrella painoja.. Tänään kotiimme saapui siis uudet tulokkaat, *muunneltavat*-käsipainot. Tanko+lukot painavat 2.8kg ja levyt 2.5kg ja 5kg, eli painoja on nyt sit 2kg, 2.8kg, 7.8kg, 12.8kg ja 17.8kg lisäksi voi tehdä yhden 22.8kg painon halutessaan.. Ennestään minulla on 2kg, 5kg ja 10kg käsipainot :) Me happy..Tästä se kuntosali pikkuhiljaa rakentuu :D Haaveena on vielä joskus omistaa oma (autotalli)kuntosali :)
 |
| Kaunokaiset <3 |
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
Paha mieli->mieli teot
Kuten aijemmin kirjoittelin nyt ei oikeen kroppa toimi ja se vetää mielen apeaksi. Itsellä tulee todella helposti sellainen *no antaa sitten olla* *vedetäänpä sitte plörinäksi*-fiilis kun todella yritän ja sitten palkino on kuitenkin tyhjää. Tekisi mieli maata lattialla ja huutaa! Yöllä heräsin sellaiseen kuumeiseen tunteeseen, että en sit tiiä jos se flunssa ei olekkaan mennyt ohi vaan koittaa edelleen muka tulla. Vituttaa!
Tänään olen himoinut mm. seuraavia asioita : Kaikkia Milkan suklaamakuja, texmex-lasagnea, plättyjä kermavaahdolla, angry birds karkkeja, irtokarkkeja, jelly pop karkkeja, fatzerin uutta suklaa patukkaa, purkki kermavaahtoa, vanukasta, juusto kakkua, laskiais pullaa, runebergin torttua, makaroni mössöä, jauhelihapullia, nakkikastiketta ja pottumuusia.....Tänään ei siis ole ollut hyvä päivä! Olen kuitenkin onneksi jo vähän hillitsemään itseäni ja tuntemaan rajani. Tällaisina päivinä minun on vain pakko pysyä poissa kaupoista, koska tiedän, etten kaupassa kykene itseäni hillitseen.
Sen sijaan olenkin syönyt kiltisti ohjeen mukaan(vaikka se niin turhauttaaki). Positiivinen yllätys oli kasvisosekeitto. Sen tekemiseen meni kyllä paaaljon kauemmin aikaa ja keiton sijaan sitä kuvailisi ehkä paremmin kasvisklönttipuuro, mutta valtaisan maustekeskittymän siihen iskettyä maku kuitenkin oli aivan jees ja yökkimisiltä vältyttiin.
Tänään olen himoinut mm. seuraavia asioita : Kaikkia Milkan suklaamakuja, texmex-lasagnea, plättyjä kermavaahdolla, angry birds karkkeja, irtokarkkeja, jelly pop karkkeja, fatzerin uutta suklaa patukkaa, purkki kermavaahtoa, vanukasta, juusto kakkua, laskiais pullaa, runebergin torttua, makaroni mössöä, jauhelihapullia, nakkikastiketta ja pottumuusia.....Tänään ei siis ole ollut hyvä päivä! Olen kuitenkin onneksi jo vähän hillitsemään itseäni ja tuntemaan rajani. Tällaisina päivinä minun on vain pakko pysyä poissa kaupoista, koska tiedän, etten kaupassa kykene itseäni hillitseen.
Sen sijaan olenkin syönyt kiltisti ohjeen mukaan(vaikka se niin turhauttaaki). Positiivinen yllätys oli kasvisosekeitto. Sen tekemiseen meni kyllä paaaljon kauemmin aikaa ja keiton sijaan sitä kuvailisi ehkä paremmin kasvisklönttipuuro, mutta valtaisan maustekeskittymän siihen iskettyä maku kuitenkin oli aivan jees ja yökkimisiltä vältyttiin.
 |
| Varsin pirteää? |
 |
| NS.jälkiruoka :) |
Yllätyksiä elämään...
Aijemmin kirjoitin kuinka plussa viikot ja 0 viikot eivät enää hetkauta juurikaan mielialaa tai muutakaan, siksipä olenkin yllättynyt hieman tämän viikon reaktiooni. Tähän asti se ettei tulosta ole tullut on yleensä johtunut siitä, että jotain pikku lipsuntaa on ollut tai ainakin on ollut joku muu selkeä syy siihen mistä tuloksen puute on johtunut, nyt kun tein kaiken *oikein* eli ohjeiden mukaan niin mitään ei tapahtunut vaan paino pysyi ennallaan. Tällä on ollut mielialaan huomattavasti suurempi vaikutus kun ei tiedä mistä se johtuu. Toki maha ei ole toiminut kunnolla ja muutenkin ollu kroppa vähä sekasin, mutta miksi? En tiedä ja se vituttaa!
Eilen salilla vitutti kuin pientä sikaa joulupöydässä ja eipä siitä reenistä sit mitää tullukkaa..Reeni vihkostaki näkee päivän fiiliksen :
Eilen salilla vitutti kuin pientä sikaa joulupöydässä ja eipä siitä reenistä sit mitää tullukkaa..Reeni vihkostaki näkee päivän fiiliksen :
Niskat on niin jumissa, et heti eka liike(mikä oli leuanveto)alko niskaa juilii nii et näin pieniä angry birdejä lentämässä pään ympäri ja kuulin kuinka ne huusi cacawcacaw. Oon keskittyny venyttelyy ja pilatesrullailuu mut taitaa olla niska siinä pisteessä et seuraavaksi kulen joku kaulatuki kaulassa :( Köyhyys on kurjaa! Oisin muuten käyny jo kuukausi sitte hieronnassa jos vaa ois rahaa..Pitäkää siis peukkuja et saisin äkkii töitä ni heti eka palkasta marssin hierontaan!
maanantai 28. tammikuuta 2013
Suunnitelu on puoli ruokaa vai miten se meni?
Viimeiset puoli toista viikkoa on maha toiminu ihan miten sattuu. Ensin oli viikon ihan sekasin ja sen jälkee meni ihan tukkoon, eilen jo tuntui, että alkaa toimia mutta tänään on ollu taas aika sekasin. En tiedä mistä maha alun perin meni sekaisin mutta luulen, että uusi ruokavalio sai sen vielä lisää ihmettelemään, että mitä tapahtuu. En siis usko, että kyse olisi mistään yliherkyydestä vaan ihan vaan mahani muutosvastarinnasta. Lisäksi saattaa olla, että olen tässä jännittänyt ja stressannut elämään liittyviä asioita ja myös se, että olen taas saanut tatsin tähän laihdutukseen ja nälkä kasvaa syödessä joten sitä odottaa ja toivoo huikeita tuloksia. Sitten kun niitä alkaa oikein miettimään ni tekeekin vahingossa hallaa ressaamalla :/
Tajusin vihdoin viikon loppuna mistä sanonta *tästä ei tule lasta eikä paskaa* tulee. Kun maha on tukossa niin näytti siltä kuin olisi viimesillään raskaana mutta silti sieltä ei putkahda sen kummemmin lasta kuin p*s*aa*aan :D Tässäpä teille kuvi siitä vatsan tilasta...
Sitten otsikon aiheeseen eli suunnitteluun. Mitä tiukempi dietti on sitä suurempi merkitys suunnitelulla on. Se korostuu varsinkin kiireisinä päivinä ja viikkoina niin reenin kuin ravinnonkin osalta. Tällä viikolla on taas reissu viikonloppu tulossa, joten reenien suunnitelu on oleellista. Täytyy joko keretä tehdä sali reenit ennen reissuun lähtöä tai sitten etsiä matkakohteesta sopiva sali. Lisäksi reissupäivien eväät on mietittävä etukäteen mikäli haluaa pysyä ruodussa. Kuten olen sanonut minulle tuli tällä viikolla uusi ruokavalio ja olen siihen tyytyväinen nimenomaan siksi, että matkaeväät on helppo tehdä. Lauantain olen messuilla, joten sinnekkin on helppo ottaa eväät!
Tajusin vihdoin viikon loppuna mistä sanonta *tästä ei tule lasta eikä paskaa* tulee. Kun maha on tukossa niin näytti siltä kuin olisi viimesillään raskaana mutta silti sieltä ei putkahda sen kummemmin lasta kuin p*s*aa*aan :D Tässäpä teille kuvi siitä vatsan tilasta...
 |
| Enkä tässä siis pullista mahaa, paino on sama mutta olo on tukala! |
Mikäli siis haluat onnistua niin mieti vähän etukäteen. Älä osta herkkuja kaappiin odotamaan vieraita vaan hae ne kaupasta jos joku ilmoittaa tulostaan. Yllätysvieraat eivät voi odottaa mitään luksustarjoilua joten ajattele itseäsi tässä äläkä osta kiusauksia!
Pidä huoli, että kaapissa on aina oikeita ruoka-aineita ja myös sellaisia ruoka-aineita mistä saat kiireessä ja nälkäisenä helpot sapuskat nopeasti (esim. pakaste vihannekset mikroon ja kanat pannulle, woila ruoka on valmis 5 minuutissa ja voit ottaa sen vaikka mukaan ja syödä ohimennen).
Kun suunnitelet reissua mieti myös missä ja miten syöt, hyviä matka eväitä ovat esim. Proteiini juomat ja patukat jotka säilyvät myös ilman jääkaappia. Mikäli ruuan ei tarvitse säilyä päivää kauempaa voit hyvin tehdä salaatin edellisenä päivänä ja napata sen jääkaapista mukaan reissuun lähtiessä. Muistakaa siis ettei matkustaminen ja hotellissa yöpyminen ole hyvä tekosyy herkutteluun ja ruokaövereille! Matkalle terveelliset eväät ja mikäli yövyt hotellissa ja haluat ihanalle hotelli aamiaselle niin sielläkään ei ole pakko syödä montaa lautasellista muroja vaan valitse sielläkin niitä terveellisiä vaihtoehtoja!
Muistakaa, että jos kuitenkin päätätte syödä ulkona on TEKOSYY syödä mättöä! Jopa hesestä ja mäkkäristä saa salaatin, vaikka se onkin aika kytynen niin on se silti pienempi paha kuin megamättö ja useimmissa paikoissa kastikkeenkin saa eri astiassa. Kyse on siis puhtaasti päätöksistä! Turha siis tulla sanomaan, että oli pakko ottaa grillipihvi raskiksilla. Voit sanoa, että valitsit ottavasi sen mutta pakkoa sinulla ei ollut! En ole vielä kertaakaan törmännyt paikkaan jossa ei olisi ollut jonkinlaista salaattia! JA hei kanasalaatti on useimmiten vielä hyvää!
Pakko vielä jakaa teille uusi iltapalani tähän lopuksi:
Pannari:
Sekoita blenderissä ainekset ja anna turvota hetki ennen
paistamista:
kananmuna
1kpl
tattarihiutale
0,5dl
heraproteiini
1dl(minulla on metsämarjanmakuista)
vettä 1dl
psyllium 1tl
marjoja 1dl (itse käytin mustikoita)
Kuumenna pannulla 1rkl öljyä ja paista ja maista, NAM!
Mikäli et ole varsinaisesti dietillä ni varmaan kookosöljy olisi paistamisessa parhaan makusta:)
perjantai 25. tammikuuta 2013
Innovatiivisia ratkaisuja kasvisten vihaajalle?
Sain tuossa keskiviikkona uuden ruokavalion ja olen sitä nyt siis pari päivää syönyt. Ruokavaliota muutettiin kyllästymisen vältämiseksi ja se kyllä tuli varsin hyvään saumaan. Mukava saada vaihtelua! Mitään radikaalia muutosta ei tapahtunut vaan edelleen syödään terveellistä perus ruokaa. Paljon kasviksia ja kun sanon paljon niin tarkoitan sitä! Kanaa, kalkkunaa, kalaa, rahkaa, jugurttia(vähä), uutena tulokkaana tattari, prodejauhetta, pähkinöitä, etc. Hiilarien ja rasvojen määrä laski jonkin verran ja proden määrä lisääntyi aijempaan ruokavalioon verrattuna.
No uusi ruokavalio on muuten ollut hyvinkin mieluinen, mutta kuten sanoin kasviksia on PALJON ja niiden syöminen teettää ajoittain tuskaa. Kuten olen aijemminkin maininnut en ole koskaan ollut kasvisten ystävä. Ainahan sanotaan, että kasviksia tulisi syödä vähintään 500g päivä ja niin myös minun. Siinä vaiheessa kun olen saanut alas sen 200g kasviksia, alan varastoida loput poskiin, kuin orava ja sitten yökkien niellä niitä vedet silmissä(pakkosyömisen makua?). Olen koittanut keksiä kaikkia mahdollisia houkuttimia itselleni miten saisin kasvikset maistumaan. Ainot kasvis joita voisin syödä loputtomiin on porkana ja sekään ei taida olla kasvis vaan juures :D
No olen kokeillut kasvisten suikaloimista, vokkia, salaattia, lämmittämistä keittämistä, voimakkaasti maustamista, nenä ja silmät kiinni nielemistä etc. yleensä kun mukana on jotain lisuketta kuten kanaa niin se ei ole ollut ihan niin hirveää.. No nyt kuitenkin uudessa valiossa on kasviksia ilman lisuketta ja aloinkin harkita kasvisten soseuttamista.. Mahtaskohan salaattin lehdet maistua kamalalle vaikka keitetyn porkkanan ja kurkun kanssa smoothieksi sörssättynä? Muita parempia ideoita? Onneksi joinain päivinä ei ole ihan näin vaikeaa!
makoisia viikonloppusalaatteja!
-h-
No uusi ruokavalio on muuten ollut hyvinkin mieluinen, mutta kuten sanoin kasviksia on PALJON ja niiden syöminen teettää ajoittain tuskaa. Kuten olen aijemminkin maininnut en ole koskaan ollut kasvisten ystävä. Ainahan sanotaan, että kasviksia tulisi syödä vähintään 500g päivä ja niin myös minun. Siinä vaiheessa kun olen saanut alas sen 200g kasviksia, alan varastoida loput poskiin, kuin orava ja sitten yökkien niellä niitä vedet silmissä(pakkosyömisen makua?). Olen koittanut keksiä kaikkia mahdollisia houkuttimia itselleni miten saisin kasvikset maistumaan. Ainot kasvis joita voisin syödä loputtomiin on porkana ja sekään ei taida olla kasvis vaan juures :D
No olen kokeillut kasvisten suikaloimista, vokkia, salaattia, lämmittämistä keittämistä, voimakkaasti maustamista, nenä ja silmät kiinni nielemistä etc. yleensä kun mukana on jotain lisuketta kuten kanaa niin se ei ole ollut ihan niin hirveää.. No nyt kuitenkin uudessa valiossa on kasviksia ilman lisuketta ja aloinkin harkita kasvisten soseuttamista.. Mahtaskohan salaattin lehdet maistua kamalalle vaikka keitetyn porkkanan ja kurkun kanssa smoothieksi sörssättynä? Muita parempia ideoita? Onneksi joinain päivinä ei ole ihan näin vaikeaa!
makoisia viikonloppusalaatteja!
-h-
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Itserakkautta ensisilmäyksellä..
Tänään näin olkalihakseni! Se on sittenkin olemassa ja minä rakastan sitä. Tänään se uskaltautui ensimmäistä kertaa kurkkaamaan rasvakerroksen alta ja voi miten kaunis se olikaan. Sen pienen hetken liikkeen suorittamisen aikana me katselimme toisiamme silmästä silmään ja se oli todellakin rakkautta ensisilmäyksellä. Minä lupasin sille pienelle ja heiveröiselle lihakselle etten enään koskaan hukuttaisi sitä läskiin.
Minä <3 hän forever!
Mutta ei hyvää ilman pientä pahaa, vatsalihaksia tehdessä erehdyin vilasemaan sivupeiliin ja valitettavasti sieltä ei näkynyt mitään rakastettavaa! aikamoinen emakkosika vain :/ Mutta kyllä me vielä sinne päästään, että sieltäkin katsoo se unelmien rinsessa sixpackeineen!
Minä <3 minä now and forever!
Minä <3 hän forever!
Mutta ei hyvää ilman pientä pahaa, vatsalihaksia tehdessä erehdyin vilasemaan sivupeiliin ja valitettavasti sieltä ei näkynyt mitään rakastettavaa! aikamoinen emakkosika vain :/ Mutta kyllä me vielä sinne päästään, että sieltäkin katsoo se unelmien rinsessa sixpackeineen!
Minä <3 minä now and forever!
Toive osa 2.+muuta höpinää..
No niin jospa aloittaisin vaikka sellaisilla yleisillä ja omilla laihdutus mokilla..
- PALAUTUSJUOMAT: Olen huomannut, että monet laihduttajat tuntuvat lähtevän urheilemaan saadakseen juoda palautusjuomaa, kun onhan varsinkin ne valmiiksi purkitetut ihan sairaan hyviä! Todellisuus kuitenkin on se, että niisä on usein aika paljon turhia kaloreita ja aika harvat muutenkaan urheilevat niin kovaa, että se olisi mikään vältämättömyys. Minulla palkkari tulee vain salitreenien jälkeen ja todella kovien juoksulenkkien jälkeen ja silloinkin palkarina toimii heraproteiini ja hedelmä, eikä herkkukaakao juoma :D Esimerkiksi siis kävelylenkin jälkeen ei tarvitse juoda niitäkään. Treenin jälkeen siis on hyvä nauttia jotain palauttavaa mutta useimmille banaani riittää.
-ATERIAVÄLIT: Ruokailu välit tulisi muistaa pitää 2-4 tunnin mittaisina, jolloin verensokerit pysyy tasaisena, eikä pääse nälkiintymään niin, että hotkii kaiken mikä eteen sattuu. Toki eri ihmisillä kroppa toimii erilailla mutta tuo on silti hyvä yleissääntö. Hyvin monet laihduttajat syövät niukan aamupalan, töissä minisalaatin, kahvilla pahimmassa tapauksessa pullan ja sitten lähtevät kaupan kautta kotiin, jolloin nälkä on jo niin hirmuinen,että kaupassa on vaikea hillitä mielitekoja ja kotiin päästyä hotkitaankin sitten koko päivän ruuat, tai jos töistä suuntaakin vaikka urheilemaan, ei energia riitä parhaaseen suoritukseen ja illalla on jo niin nälkä, että tilataan pitsa tai muuta rasvaista.
-ATERIAN KOOSTAMINEN: Aterioita miettiessä on hyvä muistaa, että joka aterialta tulisi löytyä hiilareita, proteiineja ja rasvoja. Siis myös aamu-,väli- ja iltapalalta. Normaaleja suomalaisia aamupaloja on kaiketi pikapuuro, jugurtti ja murot. Missään edellisistä ei löydy tarpeeksi kaikkia. Maustetut pikapuurot ovat usein sokeripommeja, valitse siis mielummin esim. lesepuuro ja siihen kaveriksi esim.rahkaa tai raejuustoa proteiinin lähteeksi ja vaikka muutama pähkinä tai lusikallinen soijalesitiiniä rasvanlähteeksi.
Hyviä välipaloja ovat esimerkiksi proteiini- juomat ja patukat, koska proteiini pitää hyvin nälän poissa. Myös esim. rahkat, joiden kaveriksi voi lisätä vaikka jokusen pähkinän ja marjoja ovat terveellisiä ja hyviä.
Lounaalla ja päivällisellä on hyvä ahtaa maha täyteen kasviksia, jotka täyttävät mutta joissa ei ole paljon kaloreita. Kaveriksi kanaa, kalaa tai kalkkunaa ja paljon mausteita. Punaista lihaa kannattaa käyttää kohtuudella koska siinä on paljon rasvaa. Mikäli ei ole paljon turhia kiloja ja tuntuu, että ateria kaipaa jotain lisäkettä niin kannataa valita siihen täysjyvä riisiä tai pastaa ja unohtaa kaikki vaalea höttöpasta. Leipääkin voi syödä kun muistaa kohtuuden, mutta siinäkin kannattaa vältellä sämpylöitä ja patonkeja. Myöskään kasteikkeita ja valmis marinoituja tuotteita ei kannata suosia, vaan ostaa laadukasta lihaa naturellina ja maustaa sitten itse mielen mukaan.
-NAPOSTELU: Napostelua ei ole suotavaa harrastaa, siinä kurkusta kulahtaa huomaamatta huikea määrä turhaa energiaa. Kun syöt tasaisin väliajoin oikeaa terveellistä ruokaa ei välissä pitäisi edes olla nälkä. Mikäli napostelet käy helposti niin, ettei sitten oikea ruoka maistu mutta tulee syötyä tuplasti kaloreita. Syö siis oikeaa ruokaa ja jos vielä n.15minuutin päästä siitä tekee mieli herkkua niin nappaa vaikka muutama pala tummaa suklaata kahvin kanssa. Parempi näin kuin, että vedät nälkääsi pussillisen sipsejä ja jätät oikean ruuan välistä.
-VAIN PIENI PALA: Älä pienistele herkkuja ja puolittele pullia. Olen tehnyt huomion todella monen naisen kohdalla, että kahvipöydässä otetaan ensin puolikas pulla ja jonkun ajan päästä toinen puolikas ja illalla muistaa vain *otin vain sen pikkupalan* vaikka todellisuudessa olisitkin syönyt useamman pullan. Jos siis syöt pullan niin syö se edes kokonaisena jolloin muistat illallakin todellisuuden, kun olet kerran turmiontielle lähtenyt niin ei se toinen puolikas(jonka syöt kuitenkin myöhemmin) enää ole niin huomttava kalorimitarissasi. Ole siis rehellinen itsellesi, äläkä huijaa!
Esimerkki tapaus yllä mainitusta: Eräs ystäväni oli leiponut kääretortun ja lähtenyt sitten kaupungille. Kotiin oli jäänyt vain kaverini äiti. Kaverini palattua kaupungilta oli jäljellä vain murut. Kaverini tiedusteli asiaa äidiltään joka sanoi vain maistaneensa vähän. Vieraita ei ollut käynyt ja mikäli saunatorttu ei ollut torttua käynyt syömässä, oli siis kaverini äidin täytynyt harrastaa itsensä huijaamista. Ja voin kertoa omastakin kokemuksesta, että tällainen itsensä huijaaminen ei ole kovinkaan haastavaa!
- JUO PALJON: Tämä nyt on tämä pakollinen klisee, juo niin kuona-aineet liikkuu :) Mutta juo vettä, kylmä vesi kiihdyttää vähän aineenvaihduntaa. Vältä limuja ja mehuja jostka ovat pää osin sokeria ja pilaavat hampaat. Myös kahvi ja etenkin vihreä tee auttavat aineenvaihduntaa.
- ANNA ARMOA JA OLE ILOINEN ONNISTUMISISTA: Mikäli välillä tulee lipsumisia, älä jää märehtimään niitä vaan jatka heti ja unohda epäonnistumiset. Muista myös välillä seistä peilinedessä itseä kehuskellen. Itselleni toimii parhaiten valokuvat edistumisen seuraamisessa.
- URHEILE: Ainakin itselläni liikkuminen hillitsee ruokahalua ja on aikaa poissa jääkaapin viereltä. Etsi kuitenkin sellainen laji josta pidät äläkä ajattele liikkumista pakkona.
Tässäpä näitä mitä ekana tulee mieleen. Toivottavasti herätti ajatuksia! Mikäli heräsi eriäviä mielipiteitä niin saa kommentoida, lisäksi haluan korostaa, etten ole mikään ravitsemus terapeutti vaan nämä ovat luettuja/huomattja/kuultuja asioita ja yleensä joka asiaan on vähintään kaksi mielipidettä.
Tervellistä päivänjatkoa kaikille!
-h-
ps.kännykkäni on huollossa joten kuvat jäävät nyt vähäksi aikaa vähemmälle.
- PALAUTUSJUOMAT: Olen huomannut, että monet laihduttajat tuntuvat lähtevän urheilemaan saadakseen juoda palautusjuomaa, kun onhan varsinkin ne valmiiksi purkitetut ihan sairaan hyviä! Todellisuus kuitenkin on se, että niisä on usein aika paljon turhia kaloreita ja aika harvat muutenkaan urheilevat niin kovaa, että se olisi mikään vältämättömyys. Minulla palkkari tulee vain salitreenien jälkeen ja todella kovien juoksulenkkien jälkeen ja silloinkin palkarina toimii heraproteiini ja hedelmä, eikä herkkukaakao juoma :D Esimerkiksi siis kävelylenkin jälkeen ei tarvitse juoda niitäkään. Treenin jälkeen siis on hyvä nauttia jotain palauttavaa mutta useimmille banaani riittää.
-ATERIAVÄLIT: Ruokailu välit tulisi muistaa pitää 2-4 tunnin mittaisina, jolloin verensokerit pysyy tasaisena, eikä pääse nälkiintymään niin, että hotkii kaiken mikä eteen sattuu. Toki eri ihmisillä kroppa toimii erilailla mutta tuo on silti hyvä yleissääntö. Hyvin monet laihduttajat syövät niukan aamupalan, töissä minisalaatin, kahvilla pahimmassa tapauksessa pullan ja sitten lähtevät kaupan kautta kotiin, jolloin nälkä on jo niin hirmuinen,että kaupassa on vaikea hillitä mielitekoja ja kotiin päästyä hotkitaankin sitten koko päivän ruuat, tai jos töistä suuntaakin vaikka urheilemaan, ei energia riitä parhaaseen suoritukseen ja illalla on jo niin nälkä, että tilataan pitsa tai muuta rasvaista.
-ATERIAN KOOSTAMINEN: Aterioita miettiessä on hyvä muistaa, että joka aterialta tulisi löytyä hiilareita, proteiineja ja rasvoja. Siis myös aamu-,väli- ja iltapalalta. Normaaleja suomalaisia aamupaloja on kaiketi pikapuuro, jugurtti ja murot. Missään edellisistä ei löydy tarpeeksi kaikkia. Maustetut pikapuurot ovat usein sokeripommeja, valitse siis mielummin esim. lesepuuro ja siihen kaveriksi esim.rahkaa tai raejuustoa proteiinin lähteeksi ja vaikka muutama pähkinä tai lusikallinen soijalesitiiniä rasvanlähteeksi.
Hyviä välipaloja ovat esimerkiksi proteiini- juomat ja patukat, koska proteiini pitää hyvin nälän poissa. Myös esim. rahkat, joiden kaveriksi voi lisätä vaikka jokusen pähkinän ja marjoja ovat terveellisiä ja hyviä.
Lounaalla ja päivällisellä on hyvä ahtaa maha täyteen kasviksia, jotka täyttävät mutta joissa ei ole paljon kaloreita. Kaveriksi kanaa, kalaa tai kalkkunaa ja paljon mausteita. Punaista lihaa kannattaa käyttää kohtuudella koska siinä on paljon rasvaa. Mikäli ei ole paljon turhia kiloja ja tuntuu, että ateria kaipaa jotain lisäkettä niin kannataa valita siihen täysjyvä riisiä tai pastaa ja unohtaa kaikki vaalea höttöpasta. Leipääkin voi syödä kun muistaa kohtuuden, mutta siinäkin kannattaa vältellä sämpylöitä ja patonkeja. Myöskään kasteikkeita ja valmis marinoituja tuotteita ei kannata suosia, vaan ostaa laadukasta lihaa naturellina ja maustaa sitten itse mielen mukaan.
-NAPOSTELU: Napostelua ei ole suotavaa harrastaa, siinä kurkusta kulahtaa huomaamatta huikea määrä turhaa energiaa. Kun syöt tasaisin väliajoin oikeaa terveellistä ruokaa ei välissä pitäisi edes olla nälkä. Mikäli napostelet käy helposti niin, ettei sitten oikea ruoka maistu mutta tulee syötyä tuplasti kaloreita. Syö siis oikeaa ruokaa ja jos vielä n.15minuutin päästä siitä tekee mieli herkkua niin nappaa vaikka muutama pala tummaa suklaata kahvin kanssa. Parempi näin kuin, että vedät nälkääsi pussillisen sipsejä ja jätät oikean ruuan välistä.
-VAIN PIENI PALA: Älä pienistele herkkuja ja puolittele pullia. Olen tehnyt huomion todella monen naisen kohdalla, että kahvipöydässä otetaan ensin puolikas pulla ja jonkun ajan päästä toinen puolikas ja illalla muistaa vain *otin vain sen pikkupalan* vaikka todellisuudessa olisitkin syönyt useamman pullan. Jos siis syöt pullan niin syö se edes kokonaisena jolloin muistat illallakin todellisuuden, kun olet kerran turmiontielle lähtenyt niin ei se toinen puolikas(jonka syöt kuitenkin myöhemmin) enää ole niin huomttava kalorimitarissasi. Ole siis rehellinen itsellesi, äläkä huijaa!
Esimerkki tapaus yllä mainitusta: Eräs ystäväni oli leiponut kääretortun ja lähtenyt sitten kaupungille. Kotiin oli jäänyt vain kaverini äiti. Kaverini palattua kaupungilta oli jäljellä vain murut. Kaverini tiedusteli asiaa äidiltään joka sanoi vain maistaneensa vähän. Vieraita ei ollut käynyt ja mikäli saunatorttu ei ollut torttua käynyt syömässä, oli siis kaverini äidin täytynyt harrastaa itsensä huijaamista. Ja voin kertoa omastakin kokemuksesta, että tällainen itsensä huijaaminen ei ole kovinkaan haastavaa!
- JUO PALJON: Tämä nyt on tämä pakollinen klisee, juo niin kuona-aineet liikkuu :) Mutta juo vettä, kylmä vesi kiihdyttää vähän aineenvaihduntaa. Vältä limuja ja mehuja jostka ovat pää osin sokeria ja pilaavat hampaat. Myös kahvi ja etenkin vihreä tee auttavat aineenvaihduntaa.
- ANNA ARMOA JA OLE ILOINEN ONNISTUMISISTA: Mikäli välillä tulee lipsumisia, älä jää märehtimään niitä vaan jatka heti ja unohda epäonnistumiset. Muista myös välillä seistä peilinedessä itseä kehuskellen. Itselleni toimii parhaiten valokuvat edistumisen seuraamisessa.
- URHEILE: Ainakin itselläni liikkuminen hillitsee ruokahalua ja on aikaa poissa jääkaapin viereltä. Etsi kuitenkin sellainen laji josta pidät äläkä ajattele liikkumista pakkona.
Tässäpä näitä mitä ekana tulee mieleen. Toivottavasti herätti ajatuksia! Mikäli heräsi eriäviä mielipiteitä niin saa kommentoida, lisäksi haluan korostaa, etten ole mikään ravitsemus terapeutti vaan nämä ovat luettuja/huomattja/kuultuja asioita ja yleensä joka asiaan on vähintään kaksi mielipidettä.
Tervellistä päivänjatkoa kaikille!
-h-
ps.kännykkäni on huollossa joten kuvat jäävät nyt vähäksi aikaa vähemmälle.
maanantai 21. tammikuuta 2013
Ensimmäinen toive, osa 1. Miten tähän tultiin.
Ensimmäinen lukian toiveteksti tulee siis tässä. Aiheena ruokavalio. En olekkaan tainnut ruokavaliosta kovin tarkkaa selitystä antaa missään vaiheessa. Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessä kirjoitusta siitä mitä viime vuonna tapahtui läskien karkoituksen osalta ja miten tähän tulokseen päästiin. Ajattelin kuitenkin, että teen tästä kaksi osaisen kirjoituksen eli käsittelen (ainakin yritän kovasti) ruokavaliota, yleisiä virheitä, omia ruokamokia ja sen semmoista toisessa tekstissä ja toisessa sitä miten vuoden ajan jatkuneessa laihdutusurakassani olen edennyt.
Muistellaanpa siis ensin menneitä. Olen vähän vastaavan tarinan tuossa vastikään kirjoitellut mutta ajattelin tässä siis käydä ruokavaliota tarkemmin läpi.
Eli aloitin urakan fitfarmin go fat go- ohjelmalla. Mihin kuuluu kuntosali ja ruoka-ohje sekä lisäksi tulisi lenkkeillä. Liikunnan merkitys itse kilojen karisemisessa ei ole läheskään yhtä suuri kuin ruokavalion, mutta koska kukaan tuskin haluaa laihduttaa lihaksiaan niin lihaksien säilyvyyden ja nimen omaan läskin laihduttamisessa niillä on suuri merkitys. Koska tuo gfg oli ilmainen uskallan sen ruokavalion tähän jakaa sellaisenaan.
Aamupala:
45 g kaurahiutale
100 g raejuusto, rasvaton
150 g mehukeitto, sokeroimaton /
100 g pakastemarjoja
+FAST Omega3 2 kpl
Lounas
100 g kana / 100 g naudanliha max 10% /
100 g kala
50 g kananmunanvalkuainen / 25 g raejuusto,
rasvaton
200 g vihanneksia vapaa valinnaisesti
10 g oliiviöljy
Välipala
1 kpl PROFX Lo-Carb bar / 40 g FAST Dietmix /
250 g maitorahka + 100 g pakastemarjoja
Päivällinen
100 g kana / 100 g naudanliha max 10% /
100 g kala
40 g riisi / 40 g pasta / 170 g peruna /
Real täysjyväleipä 2 viipaletta
200 g vihanneksia vapaa valinnaisesti
Iltapala
250 g maitorahka / 150 g raejuusto, rasvaton
150 g mehukeitto, sokeroimaton / 100 g
pakastemarjoja
10 g vehnälese
+FAST Omega3 2 kpl
Palautusjuoma (heti välittömästi treenin jälkeen,
vain treenipäivinä)
40 g FAST Dietmix
+Vettä runsaasti
Tästä jatkoin lite-ohjelmalla joka oli hyvin paljon samanlainen ruokavalioltaan, kuin yllä oleva gfg-ohjelma.. Ainoastaan määrissä oli pientä hifistelyä ja mukaan tuli esim. soijalesitiini rasvanlähteenä.
Kuten aijemminkin sanoin kesän ajan pyrin pysymään suunnilleen raiteilla, paino ei juurikaan tippunut ja ruokavalio koostui kevyistä grilliherkuista. Kuten grillatusta kanasta ja salaatista.
Syksyllä tuntui siltä, että junnaan paikallaan enkä tiedä miksi ja palkkasin pt.n potkimaan itseäni perseelle. Aluksi pidin ruokapäiväkirjaa, jonka pt. analysoi ja josta hän näki vähä mieltymyksiäni ruuan suhteen. Lisäksi sain esittää toiveita, kertoa inhokkeja ja allergioita ja näiden pohjalta pt.laati minulle oman ruokavalion. Kyseistä ruokavaliota on sitten säädetty sen mukaan miten paino on tippunut.
Nykyinen ruokavalio on rungoltaan vähän saman tyyppinen kuin tuo gfg-ohjelma, eli 5 ateriaa päivässä plus palkkarit salin jälkeen. Aamupuuro sekotellaan itse ryyneistä, leseistä, soijasta ja macasta ja sen kanssa nautitaan raejuustoa. Päivällisellä vaalea lihaa, kasviksia ja öljyä. Välipalaksi rahkaa, proteiinijauhetta, marjoja ja manteleita. Illallisella munia, kasviksi ja öljyä ja iltapalaksi rahkaa,jugurtti ja vähän pähkinöitä.
Kuten sanoin ruokavaliota on säädelty tarpeen mukaan ja aijemmin siinä oli esim. leipä ja täysjyväriisiä. Lisäravinteita en juurikaan syö ainostaan D-vitamiini ja magnesium on jatkuvassa käytössä. Välillä otan b- ja c-vitamiinia ja vihreätee kapseleita. Punaista lihaa syön ainoastaan silloin tällöin max. 1krt/2vko ja vettä juon litroittain päivässä. Lisäksi juon paljon vihreää teetä ja jonkin verran kahvia. Kaikki sokerimehut ja limpparit olen jättänyt, mitä nyt silloin tällöin herkuttelen kalorittomilla light limsoilla. Myös alkoholin käytön olen lopettanut lähes kokonaan.
Näilläpä sitä on nyt vuosi edetty ja eiköhän edetä vastaki. Todella positiivinen juttu tässä projektissa on ollut se, että mahani on alkanut toimia niinkuin kuuluu. Mielellään pysyy ruokavaliossa kun siitä tulee hyvä olo. Voin kertoa, että torstai iltana ei ollut hyvä olo, eikä liioin perjantaina tai lauantainakaan jolloin sain laulella mielessäni *ruikul ruikulruikul ruikul*(stigi dogg ja edu kehäketun piisi jos joku ei tiedä :D)
-h-
TO BE CONTINUED
Muistellaanpa siis ensin menneitä. Olen vähän vastaavan tarinan tuossa vastikään kirjoitellut mutta ajattelin tässä siis käydä ruokavaliota tarkemmin läpi.
Eli aloitin urakan fitfarmin go fat go- ohjelmalla. Mihin kuuluu kuntosali ja ruoka-ohje sekä lisäksi tulisi lenkkeillä. Liikunnan merkitys itse kilojen karisemisessa ei ole läheskään yhtä suuri kuin ruokavalion, mutta koska kukaan tuskin haluaa laihduttaa lihaksiaan niin lihaksien säilyvyyden ja nimen omaan läskin laihduttamisessa niillä on suuri merkitys. Koska tuo gfg oli ilmainen uskallan sen ruokavalion tähän jakaa sellaisenaan.
Aamupala:
45 g kaurahiutale
100 g raejuusto, rasvaton
150 g mehukeitto, sokeroimaton /
100 g pakastemarjoja
+FAST Omega3 2 kpl
Lounas
100 g kana / 100 g naudanliha max 10% /
100 g kala
50 g kananmunanvalkuainen / 25 g raejuusto,
rasvaton
200 g vihanneksia vapaa valinnaisesti
10 g oliiviöljy
Välipala
1 kpl PROFX Lo-Carb bar / 40 g FAST Dietmix /
250 g maitorahka + 100 g pakastemarjoja
Päivällinen
100 g kana / 100 g naudanliha max 10% /
100 g kala
40 g riisi / 40 g pasta / 170 g peruna /
Real täysjyväleipä 2 viipaletta
200 g vihanneksia vapaa valinnaisesti
Iltapala
250 g maitorahka / 150 g raejuusto, rasvaton
150 g mehukeitto, sokeroimaton / 100 g
pakastemarjoja
10 g vehnälese
+FAST Omega3 2 kpl
Palautusjuoma (heti välittömästi treenin jälkeen,
vain treenipäivinä)
40 g FAST Dietmix
+Vettä runsaasti
Tästä jatkoin lite-ohjelmalla joka oli hyvin paljon samanlainen ruokavalioltaan, kuin yllä oleva gfg-ohjelma.. Ainoastaan määrissä oli pientä hifistelyä ja mukaan tuli esim. soijalesitiini rasvanlähteenä.
Kuten aijemminkin sanoin kesän ajan pyrin pysymään suunnilleen raiteilla, paino ei juurikaan tippunut ja ruokavalio koostui kevyistä grilliherkuista. Kuten grillatusta kanasta ja salaatista.
Syksyllä tuntui siltä, että junnaan paikallaan enkä tiedä miksi ja palkkasin pt.n potkimaan itseäni perseelle. Aluksi pidin ruokapäiväkirjaa, jonka pt. analysoi ja josta hän näki vähä mieltymyksiäni ruuan suhteen. Lisäksi sain esittää toiveita, kertoa inhokkeja ja allergioita ja näiden pohjalta pt.laati minulle oman ruokavalion. Kyseistä ruokavaliota on sitten säädetty sen mukaan miten paino on tippunut.
Nykyinen ruokavalio on rungoltaan vähän saman tyyppinen kuin tuo gfg-ohjelma, eli 5 ateriaa päivässä plus palkkarit salin jälkeen. Aamupuuro sekotellaan itse ryyneistä, leseistä, soijasta ja macasta ja sen kanssa nautitaan raejuustoa. Päivällisellä vaalea lihaa, kasviksia ja öljyä. Välipalaksi rahkaa, proteiinijauhetta, marjoja ja manteleita. Illallisella munia, kasviksi ja öljyä ja iltapalaksi rahkaa,jugurtti ja vähän pähkinöitä.
Kuten sanoin ruokavaliota on säädelty tarpeen mukaan ja aijemmin siinä oli esim. leipä ja täysjyväriisiä. Lisäravinteita en juurikaan syö ainostaan D-vitamiini ja magnesium on jatkuvassa käytössä. Välillä otan b- ja c-vitamiinia ja vihreätee kapseleita. Punaista lihaa syön ainoastaan silloin tällöin max. 1krt/2vko ja vettä juon litroittain päivässä. Lisäksi juon paljon vihreää teetä ja jonkin verran kahvia. Kaikki sokerimehut ja limpparit olen jättänyt, mitä nyt silloin tällöin herkuttelen kalorittomilla light limsoilla. Myös alkoholin käytön olen lopettanut lähes kokonaan.
Näilläpä sitä on nyt vuosi edetty ja eiköhän edetä vastaki. Todella positiivinen juttu tässä projektissa on ollut se, että mahani on alkanut toimia niinkuin kuuluu. Mielellään pysyy ruokavaliossa kun siitä tulee hyvä olo. Voin kertoa, että torstai iltana ei ollut hyvä olo, eikä liioin perjantaina tai lauantainakaan jolloin sain laulella mielessäni *ruikul ruikulruikul ruikul*(stigi dogg ja edu kehäketun piisi jos joku ei tiedä :D)
-h-
TO BE CONTINUED
Viikkokatsaus...
Hei te kaikki höpönassut siellä ruudun ääreessä. Minä olen Heidi ********* ja tämä on läskinlotinanviikkokatsaus. Tervetuloa!
Viettelin siis viime viikon tuolla jumalan selän takana Levi nimisessä tuppukylässä. Tarkoitushan oli syödä terveellisesti, rentoutua ja urheilla armottomasti. Hieno suunnitelma, eikö? No mutta koitappa itse toteuttaa se :D Herkkuja ja alkoholia nokan edessä 24/7, ulkona pakasta ja pimeää ja sisällä mitä parhainta juttu seuraa.
Viikko ei siis mennyt ihan putkeen, tarkoitukseni oli hiihtää 100km, tässä päästiin puolenvälin tuntumaan, osittain pakkasen osittain laiskuuden takia. Ruokailut menivät paremmin kuin odotin, mutta torstaina ammupäivän ruokailujen kustua täydellisesti tuli illalla sitten vedettyä överi. Alkoholista pysyin erossa LÄHES kokonaan.
Torstai, voi sitä hienoa päivää. Toivoa täynnä herätyäni ja nautittua perinteisen aamupalani lähdin pienien takeltelujen jälkeen suksimaan v*****n, no en sentään vaan ihan vaan levinympäryslenkille. No olin laskenut, että aamupala riittää kyllä parintunnin ja n.25km lenkille mainiosti. NO EI RIITTÄNYT! Kuten sanoin lähtö viivästyi ja ladulle päästyäni aamupalasta oli jo noin 2h. Mainiot kartanlukutaidot omaavana katselin, että oikea levinympäryslenkki menee jumalattomien mäkien kautta ja huijasin siis isännän kiertämään kansani pitemmän kautta tasaista maastoa. Ketä nyt kiinnostaa ensin tampata jumalaton mäki kielivyön alla ylös ja sitten laskea silmät vuotaen, hiet ja kuolat poskilla hirveitä mäkiä alas?
No kuuden kilometrin kohdalla tunsin kuinka mono alkoi hiertää(ei ole ikinä ennen hiertäny),kymmenen kilometrin kohdalla pysähdyimme ja vilasin kantapäätä et kyllähän siel vesikellukka näyttää olevan mut jos se ei puhkee ni enköhän pysty hiihtämään loppuun. Yhdentoista kilometrin kohdalla oli isomäki ja puolessa välin sitä potkaistuani vähän huti, tunsin kuinka rakkoräjähti. KIVAkiva! Lopun 14km meninkin sitten suurimmaksi osaksi pukkimalla. No kahdenkymmenen kilometrin kohdalla tunsin kuinka energiavarastot alkoivat loppua ja kädet muuttuivat makarooniksi. Viimeiset viisi kilometriä oli tosi pitkät siis,trallallaaa.. Vuorotellen inisin ja sitten raivostuin ja pukin raivon voimalla kunnes taas aloin inistä..Keksimpä siinä epätoivoissani itselle kannustus laulunkin. *Hyvähyvä heidi, heidi hiihtää vaan, pää huutaa,silmät vuotaa,räkää poskellaa*(titinallen tahtiin). No tiesin, ettei sieltä muuten pääse pois kuin hiihtämällä joten koitin tehdä sen mahdollisimman nopeasti, joka kuitenkin taisi olla liian hitaasti kun taisin päästä paleltumaan. Tässä nyt on pari päivää sit pitäny lämpöjä päällä kroppa joten on ollut pakko ottaa rauhassa.
No kuten sanoin lenkki ei ollut ihan kahden tunnin aamupuuron jälkeinen huitaisu joten maaliin päästyä olin todella väsynyt ja meninkin levikylpylään(joka on ollut paras aikuiskylpylä tähän asti) SYÖMÄTTÄ! Nukahdinpa sitten kuuma-altaaseen mikä ei varmasti auttanut jo orastavaan nestehukkaan..Pari tuntia altaassa torkuttuani olin jo niin nälkäinen, että menimme lähimpään ruokapaikkaa. *ISOT SALAATIT* luki kyltissä, joten näin silmissä leipoma-astiallisen salaattia. Lautasen saapuessa nokkani alle, oli sen koko hienoinen pettymys. Salaatti oli tosi hyvä mutta sitä oli niin vähän, että jaksoin sen voimalla juuri ja juuri mökin jääkaapille asti jossa järkeni sumeni.
Tarinan opetus: PANOSTAKAA SUUNNITELUUN!
-h-
ps. ulkomaalaiset naiset peseytyivät kylpylässä vaatteet päällä,yök!
Viettelin siis viime viikon tuolla jumalan selän takana Levi nimisessä tuppukylässä. Tarkoitushan oli syödä terveellisesti, rentoutua ja urheilla armottomasti. Hieno suunnitelma, eikö? No mutta koitappa itse toteuttaa se :D Herkkuja ja alkoholia nokan edessä 24/7, ulkona pakasta ja pimeää ja sisällä mitä parhainta juttu seuraa.
Viikko ei siis mennyt ihan putkeen, tarkoitukseni oli hiihtää 100km, tässä päästiin puolenvälin tuntumaan, osittain pakkasen osittain laiskuuden takia. Ruokailut menivät paremmin kuin odotin, mutta torstaina ammupäivän ruokailujen kustua täydellisesti tuli illalla sitten vedettyä överi. Alkoholista pysyin erossa LÄHES kokonaan.
Torstai, voi sitä hienoa päivää. Toivoa täynnä herätyäni ja nautittua perinteisen aamupalani lähdin pienien takeltelujen jälkeen suksimaan v*****n, no en sentään vaan ihan vaan levinympäryslenkille. No olin laskenut, että aamupala riittää kyllä parintunnin ja n.25km lenkille mainiosti. NO EI RIITTÄNYT! Kuten sanoin lähtö viivästyi ja ladulle päästyäni aamupalasta oli jo noin 2h. Mainiot kartanlukutaidot omaavana katselin, että oikea levinympäryslenkki menee jumalattomien mäkien kautta ja huijasin siis isännän kiertämään kansani pitemmän kautta tasaista maastoa. Ketä nyt kiinnostaa ensin tampata jumalaton mäki kielivyön alla ylös ja sitten laskea silmät vuotaen, hiet ja kuolat poskilla hirveitä mäkiä alas?
No kuuden kilometrin kohdalla tunsin kuinka mono alkoi hiertää(ei ole ikinä ennen hiertäny),kymmenen kilometrin kohdalla pysähdyimme ja vilasin kantapäätä et kyllähän siel vesikellukka näyttää olevan mut jos se ei puhkee ni enköhän pysty hiihtämään loppuun. Yhdentoista kilometrin kohdalla oli isomäki ja puolessa välin sitä potkaistuani vähän huti, tunsin kuinka rakkoräjähti. KIVAkiva! Lopun 14km meninkin sitten suurimmaksi osaksi pukkimalla. No kahdenkymmenen kilometrin kohdalla tunsin kuinka energiavarastot alkoivat loppua ja kädet muuttuivat makarooniksi. Viimeiset viisi kilometriä oli tosi pitkät siis,trallallaaa.. Vuorotellen inisin ja sitten raivostuin ja pukin raivon voimalla kunnes taas aloin inistä..Keksimpä siinä epätoivoissani itselle kannustus laulunkin. *Hyvähyvä heidi, heidi hiihtää vaan, pää huutaa,silmät vuotaa,räkää poskellaa*(titinallen tahtiin). No tiesin, ettei sieltä muuten pääse pois kuin hiihtämällä joten koitin tehdä sen mahdollisimman nopeasti, joka kuitenkin taisi olla liian hitaasti kun taisin päästä paleltumaan. Tässä nyt on pari päivää sit pitäny lämpöjä päällä kroppa joten on ollut pakko ottaa rauhassa.
No kuten sanoin lenkki ei ollut ihan kahden tunnin aamupuuron jälkeinen huitaisu joten maaliin päästyä olin todella väsynyt ja meninkin levikylpylään(joka on ollut paras aikuiskylpylä tähän asti) SYÖMÄTTÄ! Nukahdinpa sitten kuuma-altaaseen mikä ei varmasti auttanut jo orastavaan nestehukkaan..Pari tuntia altaassa torkuttuani olin jo niin nälkäinen, että menimme lähimpään ruokapaikkaa. *ISOT SALAATIT* luki kyltissä, joten näin silmissä leipoma-astiallisen salaattia. Lautasen saapuessa nokkani alle, oli sen koko hienoinen pettymys. Salaatti oli tosi hyvä mutta sitä oli niin vähän, että jaksoin sen voimalla juuri ja juuri mökin jääkaapille asti jossa järkeni sumeni.
Tarinan opetus: PANOSTAKAA SUUNNITELUUN!
-h-
ps. ulkomaalaiset naiset peseytyivät kylpylässä vaatteet päällä,yök!
torstai 10. tammikuuta 2013
Kun laihtumisesta tuli elämäntapa..
Ennen olin elämäntapalaihduttaja, kuten olen joskus aijemmissa teksteissä tainnut mainita. Olen kokeillut ja käynyt läpi jos jonkin moisen dietin, olen laihtunut yhteensä kymmeniä kiloja olemalla syömättä tai syömällä jos minkäkinlaista paskan makuista soppaa. Kaalikeittodieetti, ketoosidieetti, sairaaladieetti, karppaus ja larpaus...Kaikilla taisi kilo tai kaksi tippua ja senkin edestä outoja sivuvaikutuksia ja mahan pahoinvointia tuli koettua! Suosittelenkin, että uskotte kun sanon, että olen kokeillut ne kaikki ja ei toiminut, joten sinä voit jättää kokeilematta. Voit toki ajatella, että ehkä minun kohdallani tämä toimisikin, mutta hei silmä käteen ja järki päähän! Ehkä yhdelle miljoonas osalle noi toimii, ne on väliaikaisratkaisuja, eivätkä mitään pysyvää terveellistä elämää!
Olen nyt vuodenpäivät opetellut kokonaan uutta elämäntapaa, 'syö ja laihdut'. Olen syönyt pääsääntöisesti tuoreita suht. käsittelemättömistä aineista valmistettua perusruokaa. Kaks oikeaa ruokaa päivässä plus aamu-väli- ja iltapalat. Paljon vihanneksia(yök!), joka ruualla prodeja, rasvoja ja hyviä hiilareita. Kuten kommentista ehkä huomaa opettelen edelleen tykkäämään kasviskunnan tuotteista. Minusta ne vaan ei maistu millekkään tai silloin kun maistuvat maistuvat pahalle. No syönkin kasvikset yleensä maustamattomina koska parempi maku on 'ei mikään'-maku kuin pahamaku. Kasvikset on kuitenkin mielestäni pieni paha siihen nähden kuinka paljon ne saa hyvää aikaan ruumissa.
PS.opettakaa hyvät vanhemmat lapsenne syömään vaikka pakolla kasviskia! Oli iloista katseltavaa ko kummityttö oli kylässä ja hän söi salaattia jo kulhosta ja sanoi *hyvää*.
Laihduttaminen ei saa siis tuntua pakolta! Mikä tahansa asia mikä tuntuu pahalta pakolta, on tuskin pysyvää. Opetelkaa siis vaikka mielummin vähitellen hyvällä, kuin yhtäkkiä pakolla. Jo se, että olo tuntuu miljoona kertaa paremmalta ja huomaatte vähitellen energiatasojen nousua, palkitsee ja motivoi. Itsellä suuri syy siihen, miksi jaksan syödä *oikein* on oma ongelma vatsa, joka toimii nykyään suurimman osan ajasta normaalisti. On hienoa, kun ei tarvitse koko ajan miettiä missä on lähin vessa, niin kuin ennen. Tätä tuskin osaa arvostaa kukaan kuka ei ole itse kärsinyt samasta ongelmasta.
Nyt kun on mennyt jo vuosi totutellessa, alan olla jo siinä määrin rutinoitunut ruokavaliooni, että sitä voi jo kutsua elämäntavaksi. Se ei tunnu enää työläältä vaan on osa arkea, jos silloin tällöin sattuukin jotain yllättävää ne osaa hoitaa muutenkin, kuin juoksemalla lähimpään mc donaldsiin.
Kun laihtumisesta tulee elämäntapa, ei yksi plussaviikko masenna tai kaada laihdutusprojektia. On niin monia asioita mitkä vaikuttavat viikko tulokseen ja sen kun tajuaa ja hyväksyy, ei yksi huono viikko tunnu missään vaan silloin nostetaan nokka pystyyn ja yritetään kovemmin. Liian usein yritetään saada liian paljon liian pienessä ajassa ja kun siinä ei onnistuta niin masennutaan ja luovutetaan. Trust me, Been there done that! Aloittakaa siis mielummin liikunta muoto, josta pidätte ja siistikää ruokavaliota vähä vähältä. Kuka vain pystyy mihin vain, kun tarpeeksi haluaa, mutta antakaa sille ihmiset aikaa! Nauttikaa elämästä sen sijaan, että raahautuisitte itkusilmässä hiihtoladulle kerta toisensa jälkeen vaikkei se ikinä ole tuntunut teidän lajilta.
Kokeilkaa, tutkikaa, löytäkää!Jokaiselle löytyy sopiva laji ihan varmasti ja jokaiselle löytyy sopiva ruokavalio ,kun vain jaksaa katsella ja kokeilla. Tehkää se kuitenkin hyvillä mielin. mikään mikä on pakko ei kanna hedelmää, joskus on ehkä vähä pakko pakottaa itseä aluksi mutta uskokaa pois kun löydätte oman lajin niin sen tietää.
Heidi <3 kuntosali
PS.tämä oli nyt aika puhdas tajunnanvirta love and pease tyylistä soperrusta mut jospa kestätte sen :D
Olen nyt vuodenpäivät opetellut kokonaan uutta elämäntapaa, 'syö ja laihdut'. Olen syönyt pääsääntöisesti tuoreita suht. käsittelemättömistä aineista valmistettua perusruokaa. Kaks oikeaa ruokaa päivässä plus aamu-väli- ja iltapalat. Paljon vihanneksia(yök!), joka ruualla prodeja, rasvoja ja hyviä hiilareita. Kuten kommentista ehkä huomaa opettelen edelleen tykkäämään kasviskunnan tuotteista. Minusta ne vaan ei maistu millekkään tai silloin kun maistuvat maistuvat pahalle. No syönkin kasvikset yleensä maustamattomina koska parempi maku on 'ei mikään'-maku kuin pahamaku. Kasvikset on kuitenkin mielestäni pieni paha siihen nähden kuinka paljon ne saa hyvää aikaan ruumissa.
PS.opettakaa hyvät vanhemmat lapsenne syömään vaikka pakolla kasviskia! Oli iloista katseltavaa ko kummityttö oli kylässä ja hän söi salaattia jo kulhosta ja sanoi *hyvää*.
Laihduttaminen ei saa siis tuntua pakolta! Mikä tahansa asia mikä tuntuu pahalta pakolta, on tuskin pysyvää. Opetelkaa siis vaikka mielummin vähitellen hyvällä, kuin yhtäkkiä pakolla. Jo se, että olo tuntuu miljoona kertaa paremmalta ja huomaatte vähitellen energiatasojen nousua, palkitsee ja motivoi. Itsellä suuri syy siihen, miksi jaksan syödä *oikein* on oma ongelma vatsa, joka toimii nykyään suurimman osan ajasta normaalisti. On hienoa, kun ei tarvitse koko ajan miettiä missä on lähin vessa, niin kuin ennen. Tätä tuskin osaa arvostaa kukaan kuka ei ole itse kärsinyt samasta ongelmasta.
Nyt kun on mennyt jo vuosi totutellessa, alan olla jo siinä määrin rutinoitunut ruokavaliooni, että sitä voi jo kutsua elämäntavaksi. Se ei tunnu enää työläältä vaan on osa arkea, jos silloin tällöin sattuukin jotain yllättävää ne osaa hoitaa muutenkin, kuin juoksemalla lähimpään mc donaldsiin.
Kun laihtumisesta tulee elämäntapa, ei yksi plussaviikko masenna tai kaada laihdutusprojektia. On niin monia asioita mitkä vaikuttavat viikko tulokseen ja sen kun tajuaa ja hyväksyy, ei yksi huono viikko tunnu missään vaan silloin nostetaan nokka pystyyn ja yritetään kovemmin. Liian usein yritetään saada liian paljon liian pienessä ajassa ja kun siinä ei onnistuta niin masennutaan ja luovutetaan. Trust me, Been there done that! Aloittakaa siis mielummin liikunta muoto, josta pidätte ja siistikää ruokavaliota vähä vähältä. Kuka vain pystyy mihin vain, kun tarpeeksi haluaa, mutta antakaa sille ihmiset aikaa! Nauttikaa elämästä sen sijaan, että raahautuisitte itkusilmässä hiihtoladulle kerta toisensa jälkeen vaikkei se ikinä ole tuntunut teidän lajilta.
Kokeilkaa, tutkikaa, löytäkää!Jokaiselle löytyy sopiva laji ihan varmasti ja jokaiselle löytyy sopiva ruokavalio ,kun vain jaksaa katsella ja kokeilla. Tehkää se kuitenkin hyvillä mielin. mikään mikä on pakko ei kanna hedelmää, joskus on ehkä vähä pakko pakottaa itseä aluksi mutta uskokaa pois kun löydätte oman lajin niin sen tietää.
Heidi <3 kuntosali
PS.tämä oli nyt aika puhdas tajunnanvirta love and pease tyylistä soperrusta mut jospa kestätte sen :D
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
pieniä iloja
tiistai 8. tammikuuta 2013
Rakkaus antaa voimaa..
Sanoi tämän päivän horoskooppi..Ja totta se on, en kyllä jaksaisi ilman miestäni kun vituttaa kaikki niin että tekisi mieli kiljua! Tuli taas vierailtua työkkärissä missä tuli vaan taas ropisten paskasade niskaan. Minulla oli hieno suunnitelma mutta tässä maassahan ei suunnittelusta ja yrittämisestä palkita!
maanantai 7. tammikuuta 2013
päläpälä..
diipadaapalaapalaapa..ei siis mitään asiaa ollu muuten vaan tulin lätisemään :D
Kirjotetaanpa nyt vaikka siitä miksi kannattaa laihduttaa...
Sukset luistaa paremmin!...
...Etenkin jos olet ostanut sukset silloin kun painoit 20 vähemmän. Tiesithän, että suksethan siis ostetaan painon ja pituuden mukaan? Eli jos lihot esim tuon 20 kiloa olet suksillesi liian painava ja siksi suksikaan ei luista niin kuin silloin, kuin olit ihanne painossasi. Puhumattakaan siitä, kuinka kuntosi on päässyt rappeutumaan laiminlyötyäsi ruumistasi ranskalaisilla ruoskimalla. Hiihdin aikanaan kilpaa ja harrastin myös hiihtosuunnistusta noin 19v asti. Sukseni olivat sillon loistavat ja ovat tietenkin edelleen hyvät mutta tuosta iästä päätellen ne on ostettu noin 65-70 kiloiselle, eivätkä siis oikein toimineet 90kiloisen alla.
Viime talvena tulikin aika vähän hiihdeltyä ja mäkiä ylös tampatessani mietin kuinka perseestä hiihtäminen on. Hiihdin yleensä yksin, koska en pysynyt miehen perässä ja toisaalta en halunnut hänen lenkkinsä menevän pilalle minua odotellessa. Onneksi jo tuon n.13 kilon puotoksen painossa huomaa hiihtäessä, tai oikeastaan huomasin sen kunnolla ensikertaa hiihtäessä. Hiihtäminen ei ollut yhtään perseestä, sukset luisti kuin unelma, eikä tarvinut keksiä tekosyytä pysähtyä juomaan tai syömään glukoositapleteita välillä, itse asiassa minulla ei edes ollut juomapulloa mukana. Isäntä sanoi, ettei enää pysy perässä kuin ylämäessä(luultavasti vain kohteliaisuuttaan mutta kuitenkin!). Ja toden totta, saatoimme hiihdellä yhdessä ilman, että aloin välillä kitisemään tai että olisin vituuntunu perässä hiihtämiseen niin, että oisin käskenyt miehen painella yksin edeltä...minä hiihdin edellä koko matkan!
Mahdut vanhoihin tai uusiin tai käytämättömiin vaatteihin...
Samaisella hiihtolenkillä minulla oli jalassa housut joihin en mahtunut pari kuukautta sitten, housut ovat joustamattomat tuulikangas tyyliset ulkoiluhousut ja minä pystyin hiihtämään ne jalassa ilman ongelmia :)
Itsevarmuus kasvaa...
Minulla on ollut huono itseluottamus jo monta vuotta, osittain painoni takia. Jossain vaiheessa se meni jopa siihen pisteeseen, että lakkasin käymästä uimahallissa mitä harrastin parivuotta aika ahkeraan. No nyt minulla on uusi ihana uimapuku, joka pölyttyy kaapissa, kun en ole uskaltautunut uimaan..Tähän tulee muutos lähiaikoina..
Itseluottamus tietenkin vaikuttaa hyvin moneen muuhunkin asiaan, kuten työssä pärjäämiseen ja toki myös työhön pääsemiseen. Vaikkei varmasti läheskään kaikki työnantajat katso ulkonäköä, niin jos ei ole itseluottamusta on vaikea esiintyä kenellekkään vakuuttavana ja haluttuna työntekijänä!
Yritänkin nyt uskotella ja huijata itseäni siitä, että olen itsevarma niin kauan, että alan itsekkin uskoa siihen!
Itsevarmaa päivänjatkoa kaikille :)
-h-
Kirjotetaanpa nyt vaikka siitä miksi kannattaa laihduttaa...
Sukset luistaa paremmin!...
...Etenkin jos olet ostanut sukset silloin kun painoit 20 vähemmän. Tiesithän, että suksethan siis ostetaan painon ja pituuden mukaan? Eli jos lihot esim tuon 20 kiloa olet suksillesi liian painava ja siksi suksikaan ei luista niin kuin silloin, kuin olit ihanne painossasi. Puhumattakaan siitä, kuinka kuntosi on päässyt rappeutumaan laiminlyötyäsi ruumistasi ranskalaisilla ruoskimalla. Hiihdin aikanaan kilpaa ja harrastin myös hiihtosuunnistusta noin 19v asti. Sukseni olivat sillon loistavat ja ovat tietenkin edelleen hyvät mutta tuosta iästä päätellen ne on ostettu noin 65-70 kiloiselle, eivätkä siis oikein toimineet 90kiloisen alla.
Viime talvena tulikin aika vähän hiihdeltyä ja mäkiä ylös tampatessani mietin kuinka perseestä hiihtäminen on. Hiihdin yleensä yksin, koska en pysynyt miehen perässä ja toisaalta en halunnut hänen lenkkinsä menevän pilalle minua odotellessa. Onneksi jo tuon n.13 kilon puotoksen painossa huomaa hiihtäessä, tai oikeastaan huomasin sen kunnolla ensikertaa hiihtäessä. Hiihtäminen ei ollut yhtään perseestä, sukset luisti kuin unelma, eikä tarvinut keksiä tekosyytä pysähtyä juomaan tai syömään glukoositapleteita välillä, itse asiassa minulla ei edes ollut juomapulloa mukana. Isäntä sanoi, ettei enää pysy perässä kuin ylämäessä(luultavasti vain kohteliaisuuttaan mutta kuitenkin!). Ja toden totta, saatoimme hiihdellä yhdessä ilman, että aloin välillä kitisemään tai että olisin vituuntunu perässä hiihtämiseen niin, että oisin käskenyt miehen painella yksin edeltä...minä hiihdin edellä koko matkan!
Mahdut vanhoihin tai uusiin tai käytämättömiin vaatteihin...
Samaisella hiihtolenkillä minulla oli jalassa housut joihin en mahtunut pari kuukautta sitten, housut ovat joustamattomat tuulikangas tyyliset ulkoiluhousut ja minä pystyin hiihtämään ne jalassa ilman ongelmia :)
Itsevarmuus kasvaa...
Minulla on ollut huono itseluottamus jo monta vuotta, osittain painoni takia. Jossain vaiheessa se meni jopa siihen pisteeseen, että lakkasin käymästä uimahallissa mitä harrastin parivuotta aika ahkeraan. No nyt minulla on uusi ihana uimapuku, joka pölyttyy kaapissa, kun en ole uskaltautunut uimaan..Tähän tulee muutos lähiaikoina..
Itseluottamus tietenkin vaikuttaa hyvin moneen muuhunkin asiaan, kuten työssä pärjäämiseen ja toki myös työhön pääsemiseen. Vaikkei varmasti läheskään kaikki työnantajat katso ulkonäköä, niin jos ei ole itseluottamusta on vaikea esiintyä kenellekkään vakuuttavana ja haluttuna työntekijänä!
Yritänkin nyt uskotella ja huijata itseäni siitä, että olen itsevarma niin kauan, että alan itsekkin uskoa siihen!
Itsevarmaa päivänjatkoa kaikille :)
-h-
torstai 3. tammikuuta 2013
mitä tapahtui läskeille?
Tässäpä nyt siis yhteen veto läskin karkoituksista vuoden 2012 aikana:
Aloitin lahduttamisen vuoden alussa kun järkytyin puntarin lukemasta, olin varma että puntari oli rikki, mutta koska peilistä katseli kohtalaisen onneton ilmestys, päätin ryhtyä toimeen. Olin toki aijemminkin laihduttanut ja kokeillut jos jonkin laista kuuria. Nyt etsin kuitenkin jotain pysyvää ja mielekästä tapaa tiputtaa kilot ja päästä takaisin lukio lukemiin.
Tammikuussa sattui alkamaan fitfarmin kuukauden gfg-ohjelma, jonka avulla sain alku sysäyksen laihdutukseen. Tottelin ruokavaliota n.2kk orjallisesti ja painoa putosikin n.5kg ajattelin, että osallistumalla myös 10 viikon lite- ohjelmaan laihtuminen jatkuisi ja unelmat toteutuisi ja olisin kesään mennessä solakka. Näin ei kuitenkaan käynyt, painon putoaminen pysähtyi ja pikkuhiljaa myös motivaatio alkoi loppua. Kesän ja alku syksyn sain pidettyä painon suunnilleen samassa. Syksyllä alkoi jo usko loppumaan mutta koska motivaatio ja halu laihtua oli kova pyysin avuksi tuttua pt.tä. Hän suunniteli ruokavaliot, liikkumiset ja salihommat ja minä tottelin. Paino alkoi taas pudota ja motivaatio kasvoi. Jäin kuitenkin työttömäksi ja rahahuolet veivät voimia ja joulun alla olinkin jo aika ressiraunio ja motivaatio oli hukassa. Tunnustin pt.lle et nyt menee päin persettä ja kovaa ja vastaukseksi sain aika moisen perseelle potkimis viestin. Muistin taas tavoitteeni ja parin viikon rauhoittumisen jälkeen on stressi taso nyt huomattavasti alempana ja motivaatio entistäkin korkeammalla. Kaiken kaikkiaan painoa tippui n.12kg ja sen kyllä seuraavasta kuvasta huomaa:
Aloitin lahduttamisen vuoden alussa kun järkytyin puntarin lukemasta, olin varma että puntari oli rikki, mutta koska peilistä katseli kohtalaisen onneton ilmestys, päätin ryhtyä toimeen. Olin toki aijemminkin laihduttanut ja kokeillut jos jonkin laista kuuria. Nyt etsin kuitenkin jotain pysyvää ja mielekästä tapaa tiputtaa kilot ja päästä takaisin lukio lukemiin.
Tammikuussa sattui alkamaan fitfarmin kuukauden gfg-ohjelma, jonka avulla sain alku sysäyksen laihdutukseen. Tottelin ruokavaliota n.2kk orjallisesti ja painoa putosikin n.5kg ajattelin, että osallistumalla myös 10 viikon lite- ohjelmaan laihtuminen jatkuisi ja unelmat toteutuisi ja olisin kesään mennessä solakka. Näin ei kuitenkaan käynyt, painon putoaminen pysähtyi ja pikkuhiljaa myös motivaatio alkoi loppua. Kesän ja alku syksyn sain pidettyä painon suunnilleen samassa. Syksyllä alkoi jo usko loppumaan mutta koska motivaatio ja halu laihtua oli kova pyysin avuksi tuttua pt.tä. Hän suunniteli ruokavaliot, liikkumiset ja salihommat ja minä tottelin. Paino alkoi taas pudota ja motivaatio kasvoi. Jäin kuitenkin työttömäksi ja rahahuolet veivät voimia ja joulun alla olinkin jo aika ressiraunio ja motivaatio oli hukassa. Tunnustin pt.lle et nyt menee päin persettä ja kovaa ja vastaukseksi sain aika moisen perseelle potkimis viestin. Muistin taas tavoitteeni ja parin viikon rauhoittumisen jälkeen on stressi taso nyt huomattavasti alempana ja motivaatio entistäkin korkeammalla. Kaiken kaikkiaan painoa tippui n.12kg ja sen kyllä seuraavasta kuvasta huomaa:
 |
| Huomasin, että tuo eka läskikuva onkin otettu vasta 2.2.2012 eli ei siis ihan isoimmillaan mutta melkein. |
Nyt matka jatkuu entistäkin kovemmalla tahdon voimalla kohti pikini kesää 2013 :)
Ihanaa uutta vuotta kaikille!
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
voi jumi jami!
Aah ku tuntu tänää salilla että en tee mitää ja silti voimat loppu ja reenin jälkeen oli kaikkensa antanut olo niinku kuuluuki. En tiä miksi monesti tuntuu reenin jälkee, etten tehny mitää mut silti aina sarja loppuu failureen, mitä mää siis teen jos en tee mitää ja teen kuitenki?
Ostin muutes vaihteluksi uutta prodejauhetta joka pussissa lupasi maukkaan maun ja täytyy sanoa et kerranki lunasti lupauksensa! Kyseessä suomalaisen finnmaxin metsämarjan makuinen whey max 100. Makrot oli lähes samat kuin vanhassa (minkä maku on myös ok, suklaan makunen maistuu vähä ku maitojauheeseen sekotettu kaakao).
Huomenna koitan poustailla viime vuoden yhteenvedon kuvien kanssa. Nyt jatketaa jutta ja puolen vuoden superdietti ohjelmaa jo ihan mielenkiinnon takia.
Ostin muutes vaihteluksi uutta prodejauhetta joka pussissa lupasi maukkaan maun ja täytyy sanoa et kerranki lunasti lupauksensa! Kyseessä suomalaisen finnmaxin metsämarjan makuinen whey max 100. Makrot oli lähes samat kuin vanhassa (minkä maku on myös ok, suklaan makunen maistuu vähä ku maitojauheeseen sekotettu kaakao).
Huomenna koitan poustailla viime vuoden yhteenvedon kuvien kanssa. Nyt jatketaa jutta ja puolen vuoden superdietti ohjelmaa jo ihan mielenkiinnon takia.
Kun on paha olla...
..täytyy lakata valittamasta ja tehdä muutos!
Nyt joulunaikaan kun poikesin pernteisestä ruokavaliostani niin olo oli kamala. Maha oli kuin ilmapallo ja vaatteet ahdistivat, ei siis ollut kovinkaan vaikea palata takaisin ruotuun. Olen varsin tyytyväinen vuoden laihdutus suoritukseeni ottaen huomioon kuinka tressaava vuosi oli. Mutta koska en vielä ole läheskään tyytyväinen omaan peilikuvaan vaan se päänisisällä asuva lihaskimppu kirkuu päästäkseen ulos täytyy minun nyt tämä alkava vuosi tehdä entistäkin enempi töitä. Mitä vähemmän pudotettavaa on sitä enempi se valitettavasti vaatii töitä ja sitä vähemmän on varaa lipsahduksille ja koska minulla on tarkka päivämäärä sille kun haluan olla huipukonnossa aijonkin nyt tehdä toden teolla töitä.
Toinen asia mikä minua motivoi on vaatteet. Monet unelma asuni eivät vain yksinkertaisesti sovi minulle. Rakastuin yhteen asukokonaisuuteen eräässä lehdessä ja kun kokeilin sitä itselleni niin näytin lähinnä tanakalta mummelilta. Rakastan kauniita vaatteita(vaikei sitä uskoisi kun katsoo tätä kotona jurnottavaa röllipeikkoa), kenkiä ja hattuja. Ja vaikka kenkiä nyt voi käyttää kaikki(harmi kun raha seisoo minun ja upean Minna Parikka kenkä kokoelman välissä!) koen, että kokoni rajoittaa pukeutumistani.. Ahdistun joka kerta kun näen paljaat käsivarteni roikkumassa valokuvissa kuin 70-vuotiaalla mummolla, vaikka niissä on jo paljon lihastakin niin niin on myös läskiä sitä peittämässä :(
Niin paljon kuin kropassani vikoja vielä onkin on myös iloisia juttuja aina välillä peiliin katsoessa tullut esiin. Esimerkiksi tietyssä valaistuksessa kylkiluut näkyvät jo vaikkei vatsaa vetäisi sisäänkään. En nyt tarkoita, että tavoittelisin jotain luuranko vartaloa mutta on kiva huomata, että missä vuosi sitten oli kumpu on nyt kuoppa. Myös lempilihasryhmäni, ojentajat, tuntee jos koskiessa ja jos katsoo minun päänikohdalta alas päin oikeassa valossa ni voi jo kuvitella olkalihaksenkin vaikkei se vielä peiliin asti ole pässyt! Ja ah niin ihanat pohkeenikin näkyvät jos oikein varvastelen :D Vuosi sitten nekin olivat nesteen peitossa..
On se elämä niin ihanaa, menkääs nyt kaikki suoraa peilin eteen ja etsikää kolme kaikkein ihaninta asiaa peilistä! ja hei niitä huonoja puolia ei sit saa mainita!
Nyt joulunaikaan kun poikesin pernteisestä ruokavaliostani niin olo oli kamala. Maha oli kuin ilmapallo ja vaatteet ahdistivat, ei siis ollut kovinkaan vaikea palata takaisin ruotuun. Olen varsin tyytyväinen vuoden laihdutus suoritukseeni ottaen huomioon kuinka tressaava vuosi oli. Mutta koska en vielä ole läheskään tyytyväinen omaan peilikuvaan vaan se päänisisällä asuva lihaskimppu kirkuu päästäkseen ulos täytyy minun nyt tämä alkava vuosi tehdä entistäkin enempi töitä. Mitä vähemmän pudotettavaa on sitä enempi se valitettavasti vaatii töitä ja sitä vähemmän on varaa lipsahduksille ja koska minulla on tarkka päivämäärä sille kun haluan olla huipukonnossa aijonkin nyt tehdä toden teolla töitä.
Toinen asia mikä minua motivoi on vaatteet. Monet unelma asuni eivät vain yksinkertaisesti sovi minulle. Rakastuin yhteen asukokonaisuuteen eräässä lehdessä ja kun kokeilin sitä itselleni niin näytin lähinnä tanakalta mummelilta. Rakastan kauniita vaatteita(vaikei sitä uskoisi kun katsoo tätä kotona jurnottavaa röllipeikkoa), kenkiä ja hattuja. Ja vaikka kenkiä nyt voi käyttää kaikki(harmi kun raha seisoo minun ja upean Minna Parikka kenkä kokoelman välissä!) koen, että kokoni rajoittaa pukeutumistani.. Ahdistun joka kerta kun näen paljaat käsivarteni roikkumassa valokuvissa kuin 70-vuotiaalla mummolla, vaikka niissä on jo paljon lihastakin niin niin on myös läskiä sitä peittämässä :(
Niin paljon kuin kropassani vikoja vielä onkin on myös iloisia juttuja aina välillä peiliin katsoessa tullut esiin. Esimerkiksi tietyssä valaistuksessa kylkiluut näkyvät jo vaikkei vatsaa vetäisi sisäänkään. En nyt tarkoita, että tavoittelisin jotain luuranko vartaloa mutta on kiva huomata, että missä vuosi sitten oli kumpu on nyt kuoppa. Myös lempilihasryhmäni, ojentajat, tuntee jos koskiessa ja jos katsoo minun päänikohdalta alas päin oikeassa valossa ni voi jo kuvitella olkalihaksenkin vaikkei se vielä peiliin asti ole pässyt! Ja ah niin ihanat pohkeenikin näkyvät jos oikein varvastelen :D Vuosi sitten nekin olivat nesteen peitossa..
On se elämä niin ihanaa, menkääs nyt kaikki suoraa peilin eteen ja etsikää kolme kaikkein ihaninta asiaa peilistä! ja hei niitä huonoja puolia ei sit saa mainita!
 |
| Kovasti siinä yrittää hauis näkyä! |
tiistai 1. tammikuuta 2013
perseily viikko ruokailun kannalta takana ja siitä rangaistuksena 800g. wuhuu! No se on nyt mennyttä ja sitä on siis turha itkeä, kun valinta oli oma. Viikon lopun vietin kotipaikkakunnallani äidin syntäreitä juhlien ja olin kyllä tehnyt eväät mukaan mutta ku oli ensimäisen aterian aika huomasin että tekemäni eväät oli umpi jäässä ja esim tuorekasvikset ja kananmunat oli pilalla, motivaatio loppui siihen ja vitutus käyrä pompsahti kattoon ja päätin et antaa olla, aloitetaan ensi vuonna uudestaan. Viisas ihminen olisi mennyt kauppaan vitutuksesta huolimatta ja ostanut uudet ruuat mutta minä päätin syödä tarjolla olleita ruokia. Niin maha kuin mielikin haukkuivat minut pystyyn ja koska olo oli kamala ja tukala niin kyllä se taas antaa uutta motivaatiota pysyä tismalleen ruodussa. Vaikeuksista viis nyt kun uusi vuosi alkoi niin jätetään kujeilut sikseen ja keskitytään työn tekoon!
Nyt päättäväisin mielin lähden pudottamaan loput ylipainokilot, että päästäisiin sitten muokkaamaan se unelma vartalo siinä normaali painon sisällä.
Hyvää, raitista ja entistäkin terveellisempää uutta vuotta kaikille!
Nyt päättäväisin mielin lähden pudottamaan loput ylipainokilot, että päästäisiin sitten muokkaamaan se unelma vartalo siinä normaali painon sisällä.
Hyvää, raitista ja entistäkin terveellisempää uutta vuotta kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)