Ennen olin elämäntapalaihduttaja, kuten olen joskus aijemmissa teksteissä tainnut mainita. Olen kokeillut ja käynyt läpi jos jonkin moisen dietin, olen laihtunut yhteensä kymmeniä kiloja olemalla syömättä tai syömällä jos minkäkinlaista paskan makuista soppaa. Kaalikeittodieetti, ketoosidieetti, sairaaladieetti, karppaus ja larpaus...Kaikilla taisi kilo tai kaksi tippua ja senkin edestä outoja sivuvaikutuksia ja mahan pahoinvointia tuli koettua! Suosittelenkin, että uskotte kun sanon, että olen kokeillut ne kaikki ja ei toiminut, joten sinä voit jättää kokeilematta. Voit toki ajatella, että ehkä minun kohdallani tämä toimisikin, mutta hei silmä käteen ja järki päähän! Ehkä yhdelle miljoonas osalle noi toimii, ne on väliaikaisratkaisuja, eivätkä mitään pysyvää terveellistä elämää!
Olen nyt vuodenpäivät opetellut kokonaan uutta elämäntapaa, 'syö ja laihdut'. Olen syönyt pääsääntöisesti tuoreita suht. käsittelemättömistä aineista valmistettua perusruokaa. Kaks oikeaa ruokaa päivässä plus aamu-väli- ja iltapalat. Paljon vihanneksia(yök!), joka ruualla prodeja, rasvoja ja hyviä hiilareita. Kuten kommentista ehkä huomaa opettelen edelleen tykkäämään kasviskunnan tuotteista. Minusta ne vaan ei maistu millekkään tai silloin kun maistuvat maistuvat pahalle. No syönkin kasvikset yleensä maustamattomina koska parempi maku on 'ei mikään'-maku kuin pahamaku. Kasvikset on kuitenkin mielestäni pieni paha siihen nähden kuinka paljon ne saa hyvää aikaan ruumissa.
PS.opettakaa hyvät vanhemmat lapsenne syömään vaikka pakolla kasviskia! Oli iloista katseltavaa ko kummityttö oli kylässä ja hän söi salaattia jo kulhosta ja sanoi *hyvää*.
Laihduttaminen ei saa siis tuntua pakolta! Mikä tahansa asia mikä tuntuu pahalta pakolta, on tuskin pysyvää. Opetelkaa siis vaikka mielummin vähitellen hyvällä, kuin yhtäkkiä pakolla. Jo se, että olo tuntuu miljoona kertaa paremmalta ja huomaatte vähitellen energiatasojen nousua, palkitsee ja motivoi. Itsellä suuri syy siihen, miksi jaksan syödä *oikein* on oma ongelma vatsa, joka toimii nykyään suurimman osan ajasta normaalisti. On hienoa, kun ei tarvitse koko ajan miettiä missä on lähin vessa, niin kuin ennen. Tätä tuskin osaa arvostaa kukaan kuka ei ole itse kärsinyt samasta ongelmasta.
Nyt kun on mennyt jo vuosi totutellessa, alan olla jo siinä määrin rutinoitunut ruokavaliooni, että sitä voi jo kutsua elämäntavaksi. Se ei tunnu enää työläältä vaan on osa arkea, jos silloin tällöin sattuukin jotain yllättävää ne osaa hoitaa muutenkin, kuin juoksemalla lähimpään mc donaldsiin.
Kun laihtumisesta tulee elämäntapa, ei yksi plussaviikko masenna tai kaada laihdutusprojektia. On niin monia asioita mitkä vaikuttavat viikko tulokseen ja sen kun tajuaa ja hyväksyy, ei yksi huono viikko tunnu missään vaan silloin nostetaan nokka pystyyn ja yritetään kovemmin. Liian usein yritetään saada liian paljon liian pienessä ajassa ja kun siinä ei onnistuta niin masennutaan ja luovutetaan. Trust me, Been there done that! Aloittakaa siis mielummin liikunta muoto, josta pidätte ja siistikää ruokavaliota vähä vähältä. Kuka vain pystyy mihin vain, kun tarpeeksi haluaa, mutta antakaa sille ihmiset aikaa! Nauttikaa elämästä sen sijaan, että raahautuisitte itkusilmässä hiihtoladulle kerta toisensa jälkeen vaikkei se ikinä ole tuntunut teidän lajilta.
Kokeilkaa, tutkikaa, löytäkää!Jokaiselle löytyy sopiva laji ihan varmasti ja jokaiselle löytyy sopiva ruokavalio ,kun vain jaksaa katsella ja kokeilla. Tehkää se kuitenkin hyvillä mielin. mikään mikä on pakko ei kanna hedelmää, joskus on ehkä vähä pakko pakottaa itseä aluksi mutta uskokaa pois kun löydätte oman lajin niin sen tietää.
Heidi <3 kuntosali
PS.tämä oli nyt aika puhdas tajunnanvirta love and pease tyylistä soperrusta mut jospa kestätte sen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti