keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Kun on paha olla...

..täytyy lakata valittamasta ja tehdä muutos!

Nyt joulunaikaan kun poikesin pernteisestä ruokavaliostani niin olo oli kamala. Maha oli kuin ilmapallo ja vaatteet ahdistivat, ei siis ollut kovinkaan vaikea palata takaisin ruotuun. Olen varsin tyytyväinen vuoden laihdutus suoritukseeni ottaen huomioon kuinka tressaava vuosi oli. Mutta koska en vielä ole läheskään tyytyväinen omaan peilikuvaan vaan se päänisisällä asuva lihaskimppu kirkuu päästäkseen ulos täytyy minun nyt tämä alkava vuosi tehdä entistäkin enempi töitä. Mitä vähemmän pudotettavaa on sitä enempi se valitettavasti vaatii töitä ja sitä vähemmän on varaa lipsahduksille ja koska minulla on tarkka päivämäärä sille kun haluan olla huipukonnossa aijonkin nyt tehdä toden teolla töitä.

Toinen asia mikä minua motivoi on vaatteet. Monet unelma asuni eivät vain yksinkertaisesti sovi minulle. Rakastuin yhteen asukokonaisuuteen eräässä lehdessä ja kun kokeilin sitä itselleni niin näytin lähinnä tanakalta mummelilta. Rakastan kauniita vaatteita(vaikei sitä uskoisi kun katsoo tätä kotona jurnottavaa röllipeikkoa), kenkiä ja hattuja. Ja vaikka kenkiä nyt voi käyttää kaikki(harmi kun raha seisoo minun ja upean Minna Parikka kenkä kokoelman välissä!) koen, että kokoni rajoittaa pukeutumistani.. Ahdistun joka kerta kun näen paljaat käsivarteni roikkumassa valokuvissa kuin 70-vuotiaalla mummolla, vaikka niissä on jo paljon lihastakin niin niin on myös läskiä sitä peittämässä :(

Niin paljon kuin kropassani vikoja vielä onkin on myös iloisia juttuja aina välillä peiliin katsoessa tullut esiin. Esimerkiksi tietyssä valaistuksessa kylkiluut näkyvät jo vaikkei vatsaa vetäisi sisäänkään. En nyt tarkoita, että  tavoittelisin jotain luuranko vartaloa mutta on kiva huomata, että missä vuosi sitten oli kumpu on nyt kuoppa. Myös lempilihasryhmäni, ojentajat, tuntee jos koskiessa ja jos katsoo minun päänikohdalta alas päin oikeassa valossa ni voi jo kuvitella olkalihaksenkin vaikkei se vielä peiliin asti ole pässyt! Ja ah niin ihanat pohkeenikin näkyvät jos oikein varvastelen :D Vuosi sitten nekin olivat nesteen peitossa..

On se elämä niin ihanaa, menkääs nyt kaikki suoraa peilin eteen ja etsikää kolme kaikkein ihaninta asiaa peilistä! ja hei niitä huonoja puolia ei sit saa mainita!

Kovasti siinä yrittää hauis näkyä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti